MA11 Kevätviljapeltojen rikkakasvit

>> Indikaattorin taustatiedot

Rikkakasvit

Rikkakasveja ovat kaikki viljelykäytössä olevilla pelloilla esiintyvät luonnonvaraiset kasvilajit. Yleisimpiä rikkakasveja ovat tehokkaasti lisääntyvät ja toistuvaa maaperänmuokkausta sietävät lajit kuten pelto-orvokki, jauhosavikka ja juolavehnä. Rikkakasvit tarjoavat ravintoa peltolinnuille sekä pölyttäjä- ja kasvinsyöjähyönteisille ja ovat siten keskeisiä monen muun maatalousympäristön lajiryhmän monimuotoisuuden kannalta.

Rikkakasvien runsauden kehitys

Kevätviljapeltojen rikkakasvien runsaus laski voimakkaasti vuosina 1961–1964 ja 1982–1984 tehtyjen kartoituksien välillä. Keskeisin tekijä muutoksen taustalla oli laajamittainen torjunta-aineiden käyttö, joka alkoi 1960-luvulla ja saavutti huippunsa 1980-luvun alussa. Tämän jälkeen rikkakasvien tiheydet nousivat selvästi 90-luvulle tultaessa (kartoitus 1997–1999), mutta kääntyivät vuosituhannen vaihteen jälkeen jälleen hienoiseen laskuun (kartoitus 2007–2009). Kevätviljapeltojen rikkakasvien tiheys 2000-luvulla oli noin kolmannes 1960-luvun tiheydestä.

1990-luvulla yleistyi luomuviljely, jossa ei käytetä lainkaan kemiallisia torjunta-aineita. Niinpä luomupelloilla onkin enemmän rikkakasveja kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla. 2000-luvulla yleistyi puolestaan suorakylvö, jossa torjunta-aineiden käyttö on intensiivistä. Kokonaisuudessaan näiden muutosten merkitys on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, sillä luomuviljelyn ja suorakylvön suhteellinen osuus Suomen peltoalasta on edelleen alhainen.

Rikkakasvien merkitys ravinnonlähteenä

Rikkakasvien ja niitä ravinnonlähteenä käyttävien eliöryhmien välisten vuorovaikutusten perusteella on laadittu indeksi, joka kuvaa Suomen kevätviljapeltojen rikkakasviyhteisön tarjoaman ravinnon määrän vaihtelua vuosikymmenten välillä. Eri eliöryhmien indeksiarvojen vaihtelu vuosikymmenten välillä oli samankaltainen: voimakas lasku 1960- ja 1980-lukujen välillä ja hienoinen nousu 1980- ja 1990-lukujen välillä.

Voimakkain muutos vuosikymmenten välillä oli lintuindeksissä, mikä johtuu joidenkin linnuille tärkeiden ravintokasvien, kuten jauhosavikan, voimakkaista runsauden muutoksista. Mesipistiäisille tärkeimpiä lajeja ovat monivuotiset hyönteispölytteiset kasvit kuten kärsämöt, pelto-ohdake ja peltovalvatti. Kasvinsyöjähyönteisten kohdalla vaihtelu lajien välillä on suurinta. Jotkut muille eliöryhmille vähemmän tärkeät lajit (mm. juolavehnä ja matarat) ovat tärkeitä kasvinsyöjähyönteisille.