MA12 Maatalousympäristöjen uhanalaiset lajit

>> Indikaattorin taustatiedot

Tilanne

Vuonna 2010 julkaistun lajien uhanalaisarvion mukaan maatalousympäristöissä esiintyy metsien jälkeen toiseksi eniten uhanalaisia lajeja. Kaikkiaan uhanalaisia maatalousympäristöjen lajeja on 401, joka vastaa 17,8 % kaikista Suomen uhanalaisista lajeista.

Tarkemmin eriteltynä erityisesti kuivat niityt ja kedot ovat keskeisiä elinympäristöjä uhanlaisille lajeille. Ensisijaisesti niillä elävien osuus kaikista uhanalaisista maatalousympäristöjen lajeista on peräti 71 %. Myös muilla perinnebiotoopeilla - tuoreilla niityillä sekä hakamailla ja lehdesniityillä - on varsin paljon uhanalaisia lajeja.

Varsinaisilla viljelymailla uhanalaisia lajeja on vähän. Ainoastaan yhdeksän lajia - kolme lintua, yksi nisäkäs ja neljä hyönteistä - on luokiteltu uhanalaisiksi. Viljelymailta on kuitenkin hävinnyt yhtä monta eli yhdeksän lajia lähinnä muuttuneiden viljelytapojen myötä.

Maatalousympäristöjen uhanalaiset lajit on etupäässä hyönteisiä, joiden joukosta varsinkin perhoset, kovakuoriaiset, pistiäiset ja yhtäläissiipiset ovat vahvasti edustettuina.

Kehitys

Maatalousympäristöjen lajien uhanalaistuminen on jatkunut vuosina 2000 ja 2010 tehtyjen arviointien välillä. Vaikka myös positiivista kehitystä on tapahtunut, on negatiiviseen suuntaan kehittyneiden lajien lukumäärä selvästi suurempi.

Aitoja eli lajien tilanteen kehityksestä johtuvia luokkamuutoksia tapahtui vuosien 2000 ja 2010 välillä yhteensä 104 lajin kohdalla. Näistä 67 oli muutoksia kohti suurempaa uhanalaisuutta. Eniten negatiiviseen suuntaan kehittyneitä lajeja oli perhosten (19 lajia), kovarkuoriaisten (16) ja putkilokasvien (16) joukossa. Suurin osa näistä lajeista on avointen perinneympäristöjen lajeja.

Lajeja, joiden luokitusta voitiin muuttaa positiiviseen suuntaan, oli 37. Näistä selvästi suurin osa oli kovakuoriaisia (14), mutta myös usean perhosen (8), linnun (5) ja luteen (5) kannan tai levinneisyysalueen kehitys oli kääntynyt kasvuun. Useat lajit ovat hyötyneet läpimistä kesistä.

Uhanalaistumisen syitä

Maatalousympäristöjen lajien uhanalaisuuden ylivoimaisesti merkittävin syy on avoimien alueiden sulkeutuminen. Kehitys liittyy maatalouden rakennemuutokseen, jonka seurauksena perinteinen laiduntalous ja siihen liittynyt tuotannollisesti tehoton maankäyttö on syrjäytynyt nykyaikaisen maataloustuotannon tieltä. Niittyjä ja ketoja ei enää niitetä ja laidunneta aikaisemmassa määrin. Viime vuosina myös lannoitteista, laiduntavan muutoksista ja kaukokulkeumasta johtuva rehevöityminen on edistänyt sulkeumista.

Tilannetta pyritään parantamaan tietoisella perinnebiotooppien hoitotyöllä. Vaikka uhanalaisten lajien elämänkierto on perinnebiotoopeilla pääosin lyhyt, kehityksen pysäyttäminen tai kääntäminen ei välttämättä tapahdu nopeasti. Tämä johtuu siitä, että ketojen ja kuivien niittyjen monet ravintoketjut ovat jo ehtineet katketa tai lyhentyä.

Toiseksi merkittävin maatalousympäristöjen lajien uhanalaisuuden syy on peltomaiden muutokset. Esimerkiksi hävinneissä ja uhanalaisissa kovakuoriaisissa on paljon lajeja, joille sulkeutumista tärkeämpi uhanalaisuuden syy on karjanlannan väheneminen.