MA15 Direktiiviluontotyypit

>> Indikaattorin taustatiedot

Nykyinen suojelutaso

Maatalousympäristöjen direktiiviluontotyypit ovat pääasiassa perinteisen kotieläinten laidunnuksen ja niittyjen niittämisen seurauksena muodostuneita perinnebiotooppeja. EU:n luontodirektiiviin sisältyy 11 perinnebiotooppia, jotka kaikki ovat riippuvaisia jatkuvasta hoidosta. Ainoa poikkeus ovat alpiinisen alueen kosteat suurruohoniityt, joita esiintyy myös luontaisesti jokivarsilla ja tunturialueilla. Merenrantaniityttyjä ja tulvaniittyjä käsitellään rantojen yhteydessä (ks. RN8), vaikka nekin vaativat laidunnusta ja niittoa pysyäkseen avoimina.

Perinnebiotooppit sijaitsevat pääasiassa boreaalisella alueella. Vain kosteita suurruohoniittyjä esiintyy myös alpiinisella alueella. Kaikkien boreaalisten perinnebiotooppien suojelutaso on epäsuotuisa. Niistä lähes jokaisen tila on lisäksi arvioitu huonoksi ja yhä heikkeneväksi. Alpiinisen alueen kosteiden suurruohoniittyjen suojelutaso on arvioitu suotuisaksi.

Maatalousympäristöjen direktiiviluontotyyppien kokonaisala on pienentynyt huomattavasti. Myös niiden alueellinen levinneisyys on pienentynyt, mikä on koskettanut erityisesti niitettyjä niittyjä, runsaslajisia jäkkiniittyjä sekä runsaslajisia kuivia ja tuoreita niittyjä. Kosteiden suurruohoniittyjen suojelutaso on arvioitu yleisesti ottaen paremmaksi, mutta niihin lukeutuvat perinnebiotoopit ovat taantuneet niittyjen hoidon loputtua.

Hoidon loppuessa perinnebiotoopilta poistuvan kasvibiomassan määrä vähenee, minkä seurauksena biotooppi rehevöityy. Tämä johtaa muutoksiin paikallisessa lajikoostumuksessa ja lopulta umpeenkasvuun ja metsittymiseen. Maatalousympäristöjen luontotyypeistä lue myös MA13 Uhanalaiset luontotyypit.