MA18 Maatalouden ympäristötuki

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Maatalouden ympäristötukijärjestelmään kuuluu toimia kolmella tasolla. Kaikki tukijärjestelmään osallistuvat maatalousyrittäjät toteuttavat viidestä kuuteen perustoimenpidettä, jotka liittyvät viljelyn suunnitteluun, lannoitukseen, kasvinsuojeluun ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun.

Perustoimenpiteiden lisäksi viljelijät voivat valita enimmillään neljä lisätoimenpidettä. Ympäristötukijärjestelmän kolmas taso koostuu erityistuista, jotka pureutuvat maatalouden ympäristö- ja luonnonhoitokysymyksiin edellisiä yksityiskohtaisemmin.

Perustoimenpiteet

Kaudella 2007?2013 ympäristötukeen sisältyy kuusi perustoimenpidettä. Ne ovat kaikki potentiaalisesti merkityksellisiä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Lannoitukseen ja ympäristönsuojeluun liittyvät toimenpiteet pyrkivät vaikuttamaan maatalouden ravinnepäästöihin ja siten parantamaan vesielinympäristöjen tilaa.

Lisätoimenpiteet

Ympäristötuen lisätoimenpiteitä on yhteensä 13, joista viljelijän tulee valita maatilan sijainnista riippuen 0?4. Toimenpiteistä valtaosa liittyy ravinteiden tehokkaampaan käyttöön ja maatalouden vesistökuormituksen vähentämiseen. Yksittäisistä toimenpiteistä typpilannoituksen tarkentaminen peltokasveilla on ollut suosituin. Vuonna 2010 sen piirissä oli lähes 800 000 hehtaaria peltoa.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimpinä voidaan pitää lisätoimenpiteitä, joilla lisätään peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Nämä toimenpiteet kattavat laajan pinta-alan, 1,2 miljoonaa hehtaaria eli yli puolet kokonaispeltoalasta. Ravinnekuormituksen vähentämisen lisäksi kasvipeitteiset pellot tarjoavat ravintoa ja suojaa maatalousympäristöjen lajeille myös kasvukauden ulkopuolella.

Erityistukisopimukset

Yhteensä 12 erityistuella pyritään vaikuttamaan maatalouden ympäristö- ja luontovaikutuksiin perus- ja lisätoimenpiteitä kohdistetummin ja voimallisemmin. Niiden toteutus vaatii viljelijältä erityistä paneutumista luonnonhoitokysymyksiin.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät erityistukisopimukset on käsitelty indikaattoreissa MA15 Perinnebiotooppien hoito ja MA16 Luomutuotantoala. Jäljelle jäävistä sopimusmuodoista suurin vaikutus maatalousympäristön monimuotoisuuteen on kolmella suojavyöhykkeisiin, monivaikutteisiin kosteikkoihin ja yleisesti luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen liittyvällä toimenpiteellä.

Suojavyöhykkeiden pinta-ala on kasvanut tasaisesti 2000-luvun alusta alkaen. Vuonna 2010 suojavyöhykesopimukset kattoivat noin 8 700 hehtaaria. Samoissa lukemissa olevan luonnon ja maiseman monimuotoisuuden hoidon pinta-alat ovat niin ikään kasvaneet. Sen sijaan monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen on vilkkaan alun jälkeen hiipunut parinsadan hehtaarin vuositasolle.

Alkuperäiskasvien viljelyllä ja alkuperäisrotujen kasvatuksella autetaan maataloudessa käytettyjen eliölajien geneettisen monimuotoisuuden säilymistä. Näistä ensimmäisen kattama pinta-ala on ollut hyvin vaatimaton, mutta eläinrotujen kasvatus käsitti vuonna 2010 yli 6 000 eläinyksilöä.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Suomen maatalouden ympäristötukijärjestelmän parhaita puolia ovat sen kattavuus, verrattain runsas rahoitus ja joustavuus. Järjestelmään kuuluu 91 % viljelijöistä ja 94 % peltoalasta. Ympäristötuen osuus maatalouden kokonaistuotosta on 8-9 %. Kaikille pakollisia perustoimenpiteitä lukuun ottamatta maanviljelijät voivat vapaasti valita ne toimenpiteet, jotka parhaiten soveltuvat heidän tiloilleen.

Järjestelmän heikkoutena on pidetty monien toimenpiteiden tehottomuutta ja heikkoa kohdentumista. Suurin osa tukisummasta käytetään perus- ja lisätoimenpiteisiin. Erityisesti perustoimenpiteiden tukea voidaan pitää lähes suorana tulotukena maanviljelijöille.

Viime vuosina perustoimenpiteiden vaikuttavuus on parantunut uuden luonnonhoitotoimenpiteen mukaantulon myötä. Luonnonhoitopeltoja on voinut perustaa vuodesta 2009 alkaen ja toimenpide on saanut varsin suuren suosion viljelijöiden keskuudessa. Nykyisin ympäristötukeen sitoutuvilta tiloilta vaaditaan luonnonhoitopeltoja vähintään 5 % tilan tukikelpoisesta peltoalasta. Tämä vaatimus ei kuitenkaan koske ennen vuotta 2011 tehtyjä viisivuotisia ympäristötukisitoumuksia.

Vapaaehtoisista erityistukitoimenpiteistä perinnebiotooppien hoidon tuki on parhaiten luonnon monimuotoisuutta edistävä ympäristötukijärjestelmän osa. Myös luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen sekä monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen palvelevat hyvin tuen monimuotoisuustavoitteita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että pienilläkin perustetuilla kosteikoilla voi olla suuri merkitys vesien pienikokoisten selkärangatonlajien monimuotoisuudelle. Monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen on kuitenkin toistaiseksi jäänyt vähiin.

Suojavyöhykkeet hyödyttävät lintuja ja maatalousalueiden yleisiä kasvi- ja hyönteislajeja. Suojavyöhykkeiden merkitys luonnolle kasvaa niiden iän myötä. Kymmenessä vuodessa suojavyöhykkeelle kehittyy jo suhteellisen monimuotoinen kasvi- ja perhoslajisto.