MA5 Peltojen raivaus ja metsitys

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

1990-luvun alusta lähtien Suomen kokonaispeltoalassa on tapahtunut vain muutaman prosenttiyksikön muutoksia. Kokonaispeltoala laski vuoteen 1996 saakka, mutta on sen jälkeen palautunut lähes 1990-luvun alun tasolle. Peltoalaa kasvattavat uusien peltojen raivaukset ja pienentävät ennen kaikkea peltojen metsitys ja rakentaminen. 1990-luvun puolivälistä lähtien uusia peltoja on raivattu varsin paljon, keskimäärin 15 000?25 000 hehtaaria vuodessa. Suhteessa olemassa olevaan peltoalaan uutta peltoa raivattiin vuosina 2000?2004 eniten Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Pellonraivausta on tilastoitu ainoastaan vuosina 1996?2004.

Laajamittaista peltojen metsitystä on käytetty maatalouden tuotannon rajoittamismenetelmänä 1960-luvun lopulta lähtien, jolloin pakettipeltojen metsittäminen valtion tuella tuli mahdolliseksi. 1990-luvun puolivälistä lähtien vuosittaiset pellonmetsitysalat ovat pysytelleet selvästi alle 10 000 hehtaarissa. 2000-luvulla Suomen peltoalan kasvua on pyritty hillitsemään rajoittamalla uusien peltojen ympäristötukikelpoisuutta.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Metsitetyillä pelloilla voi olla luonnonsuojelullista arvoa, jos ne kehittyvät lehdoiksi tai lehtomaisiksi kankaiksi. Metsitettyjä peltomaita ei kuitenkaan voida suoraan rinnastaa metsäisiin turve- ja kangasmaihin, sillä peltoviljely on muuttanut maan fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia metsämaista poikkeaviksi. Metsitettyjen peltojen lajiston runsautta lisää jopa vuosikymmenten ajan metsissä säilyvät peltolajit sekä suuret ravinnemäärät. Monet riistalajit, kuten rusakko, peltopyy ja valkohäntäpeura, viihtyvät hoitamattomilla pelloilla. Monet peltolajit kärsivät peltojen metsityksestä, jolloin avoimet elinympäristöt vähenevät.