MA6 Pientareet ja suojakaistat

Tämä on tilaindikaattori (S = state = tila). DPSIR: drivers (taustavoimat), pressures (paineet), state (tila), impact (vaikutus), responses (toimenpiteet).
>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Peltojen pientareiden määrä on vähentynyt jyrkästi 1950-luvulta lähtien etenkin salaojitusten seurauksena. Tällä hetkellä Suomen peltoalasta on salaojitettu lähes 60 prosenttia. Vuosien 1960?1990 aikana uudissalaojitettiin 25 000?40 000 hehtaaria vuodessa. Euroopan unioniin liittymisen aikoihin salaojitusten määrä kääntyi laskuun ja viimeisen kymmenen vuoden aikana uusia salaojituksia on tehty alle 10 000 hehtaaria vuodessa. Salaojituksen aiheuttama pientareiden määrän väheneminen on viime vuosina hidastunut, mutta ei pysähtynyt.

Maatalouden ympäristötuen seurauksena on perustettu uusia pientareita, suojakaistoja ja suojavyöhykkeitä. Ympäristötuki edellyttää, että valtaojien varsille jätetään metrin levyiset pientareet ja vesistöjen varsille kolmen metrin levyiset suojakaistat. Sarkaojia ympäröivien pientareiden suhteen ympäristötuessa ei ole vaatimuksia. Vuonna 2002 pientareita ja suojakaistoja oli arviolta noin 9 000?17 500 hehtaaria ja noin 94 % viljelijöistä oli sitoutunut jättämään ympäristötuen vaatimusten mukaiset pientareet ja suojakaistat. Vain kolme prosenttia viljelijöistä oli tehnyt sopimuksen vähintään keskimäärin 15 m leveiden suojavyöhykkeiden perustamisesta erityisen huuhtouma-alttiille pelloille. Vuoden 2002 lopussa suojavyöhykesopimusten ja -hakemusten kattama pinta-ala oli noin 5 400 hehtaaria.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Salaojitukset parantavat viljelyn tehokkuutta lisäämällä viljeltyä pinta-alaa. Ne myös vähentävät vesistöihin kohdistuvaa ravinnekuormitusta. Toisaalta salaojitus köyhdyttää maatalouselinympäristöjen monimuotoisuutta, sillä siitä seuraa sarkaojien ja niitä ympäröivien piennarten häviäminen maatalousmaisemasta. Tämä vaikuttaa haitallisesti varsinkin tavanomaiseen maatalousympäristön eliölajistoon kuten peltolinnustoon.

Pientareilla ja suojakaistoilla on selkeästi myönteinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Leveillä pientareilla on enemmän kasvi- ja hyönteislajeja kuin kapeilla. Avoin piennar on erityisen tärkeä kasveille, jotka kärsivät muiden kasvien varjostuksesta. Päiväaktiivisten perhosten lajimäärän on havaittu olevan sitä suurempi, mitä leveämpi avoin viljelemätön piennarkaista on. Metsänreunapientareilla perhosia on enemmän kuin peltojen ympäröimillä pientareilla, kaikista runsaimmin niitä on suojaisilla ja aurinkoisilla metsänreunoilla. Viherkesantopelloilla yksilömäärät ovat huomattavasti viljapeltoja suurempia, mutta eivät niin suuria kuin pysyvästi maan muokkauksen ja viljelyn ulkopuolella olleilla pientareilla. Piennar toimii elinympäristönä myös esimerkiksi jäniksen ja ruisrääkän poikasille. Lisäksi piennarten toivotaan tarjoavan korvaavia elinympäristöjä ainakin osalle katoamassa olevien niittyjen lajistosta.

Pientareilla kasvaa tärkeitä pölyttäjien ravintokasveja, ja ne toimivat myös talvehtimispaikkoina eräille kasvituholaisten luontaisille vihollisille, kuten maakiitäjäisille. Monimuotoinen kasvillisuus ylläpitää runsasta kasveja syövien hyönteisten lajistoa. Ne ovat ravintoa pedoille ja loispistiäisille, jotka puolestaan säätelevät tuhohyönteisten kantoja. Siten pientareet edistävät luontaista biologista tuholaistorjuntaa.

Tämä indikaattori päivitetään vuosittain.

Keskustelua aiheesta

Aloita keskustelu »

Lisää kommentti


Jos et saa koodista selvää, klikkaa koodia ja saat uuden koodin.


Viestisi lähetetään sivuston ylläpitäjille tarkastettavaksi. Uudet kommentit pyritään julkaisemaan viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Sulje kommentit