ME10 Metsien pesimälinnut
 |
 |
 |
>> Indikaattorin taustatiedot |
Kehitys |
|||||||||||||||||||||||||||
| Metsien lintujen tilaa kuvataan kahdella indikaattorilla, joiden trendeissä on selkeä ero. Ensimmäinen (A) perustuu talvella kerättyyn aineistoon ja koskee siten vain talvehtivia lajeja eli niin kutsuttaja paikkalintuja. Toisen indikaattorin (B) aineisto on kerätty pesimäaikaan. Se sisältää sekä paikkalintuja että muuttolintuja. Molempien indikaattorien lajeiksi on valittu aineiston perusteella sellaisia lajeja, jotka laskenta-aikaan suosivat selkeästi varttunutta metsää suhteessa avohakkuisiin ja taimikoihin. Indikaattoreiden aikasarjat ovat huomattavan eri pituisia. Talvella kerätty aineisto kattaa 17 lajin seurantatiedot aina 1950-luvun lopulta alkaen. Seuranta-aikana talvehtivien metsälintujen kannat ovat pudonneet noin puoleen. Tämä taantuminen johtuu etenkin metsäkanalintukantojen historiallisesta vähenemisestä, mutta myös metsien tiaiskillan lajien kuten hömö- ja töyhtötiaisen sekä hippiäisen pitkäaikaisesta taantumisesta. Indikaattorin vuosittainen ylös-alas -sahaus johtuu pikkukäpylinnun ja taviokuurnan talvikannan vaihtelusta, johon vaikuttaa kuusen ja pihlajanmarjasatojen voimakas vaihtelu. Pesimäaikaan lintujen elinympäristön valinta on väljempää kuin talvella. Pesimäaikainen metsälintujen indikaattori koostuu yhteensä 25 yleisestä seurantalajista, jotka aineiston mukaan suosivat varttuneempaa metsää. Näiden lajien pesimäkannat ovat keskimäärin pysyneet vakaina vuodesta 1979 alkaneen seurantajakson aikana. |
|||||||||||||||||||||||||||
Indikaattoreiden erot |
|||||||||||||||||||||||||||
|
Kahden indikaattorin huomattava erojohtuu useasta tekijästä. Tärkeimmät erot ovat laskentojen alueellinen jakautuminen, ajanjaksojen pituus ja indikaattorin lajien valinta. Talviaikaisen indikaattorin laskennat painottuvat Suomen eteläpuoliskoon, vaikka laskentoja on myös pohjoisesta. Pesimäaikaiset laskentatiedot kattavat sen sijaan koko maan. Yli 60 vuotta vanhojen metsien osuus on vähentynyt voimakkaasti etelässä 1960-luvulta, ja valtaosa Etelä-Suomen metsistä on alle 60-vuotiaita. Etelä-Suomessa metsälintujen tila on heikompi kuin Pohjois-Suomessa, jossa vuosina 2009–2013 yli 60-vuotiaita metsiä on vielä yli puolet metsämaasta. Pesimäaikaisten laskentojen perusteella Etelä-Suomen varttuneempien metsien lintulajit ovatkin taantuneet noin 20 % vuosina 1984–2013. Pesimäaikaisten laskentojen indikaattorin vakaampi kannankehitys johtuu myös siitä, että valtaosa tarkasteltavista lajeista on muuttolintuja. Useiden näiden muuttolintujen kannankehitys on positiivisempi kuin Suomessa talvehtivien metsälajien. Ankarana talviaikana metsälinnut ovat riippuvaisempia iäkkäiden puiden tarjoamasta ravinnosta, kun taas pesimäaikaan ravintoa löytyy myös nuoremmista metsistä. Indikaattorin lajien talvitiheydet ovat keskimäärin kahdeksankertaiset metsissä verrattuna avohakkuilla ja taimikoissa havaittuihin tiheyksiin |
|||||||||||||||||||||||||||
Talven paikkalinnut |
|||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||
Kesän pesimälinnut |
|||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||
| Tämä indikaattori päivitetään 1–2 vuoden välein. |
- Päivitetty (01.04.2016)
Keskustelua aiheesta
Aloita keskustelu »
Lisää kommentti
Sulje kommentit