ME11 Riistarikkaus

>> Indikaattorin taustatiedot

Riistalajit ja riistarikkaus

Riistanrikkaudella tarkoitetaan metsästettävien nisäkäs- ja metsäkanalintulajien esiintymistä ja kantojen kokoa. Riistalajit ovat ihmisten parhaiten tuntemia eläimiä, ja niillä on huomattava kulttuurinen ja taloudellinen merkitys. Ihminen vaikuttaa niiden kantojen vaihteluun sekä suorasti metsästyksen että epäsuorasti elinympäristöissä tapahtuvien muutosten kautta. Riistalajit ovat ennen kaikkea metsien lajeja, vaikka myös esimerkiksi maatalousympäristöt ovat tärkeä osa monen lajin elinpiiriä. Riistalajien joukossa on sekä taksonomisesti että ekologisesti katsoen hyvin erilaisia eläinlajeja, niin petoja kuin niiden saaliseläimiä.

Suomalaista riistarikkautta koskevat arviot perustuvat metsästäjien ja riistantutkijoiden yhteistyönä toteuttamiin riistakolmiolaskentoihin. Näillä koko maan kattavilla 12 kilometrin pituisilla linjoilla tehtävät laskennat aloitettiin 1980-luvun loppupuolella. Vuosittain laskentoja tehdään noin 800?1000 kolmiolla. Riistanrikkauden ajallista ja alueellista vaihtelua kuvataan riistakolmioaineiston pohjalta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa kehitettyjen riistanrikkausindeksien avulla. Indekseihin on valittu mukaan suurin osa Suomen kookkaista nisäkäslajeista ja kaikki metsäkanalinnut tuntureilla elävää kiirunaa lukuunottamatta. Esimerkiksi karhu ja supikoira eivät kuitenkaan ole mukana riistarikkauden arvioissa siitä syystä, ettei niistä kerry tarpeeksi havaintoja talvella suoritettavissa jälkilaskennoissa.

Suomalainen riistalajisto

Riistalajistossamme yhdistyy pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja eteläisen lehtometsävyöhykkeen nisäkäslajiston piirteitä, ja lajisto on siksi maan pohjoisuus huomioiden monipuolinen. Myös ihmistoiminnan vaikutukset kuten riistaistutukset lisäävät osaltaan lajiston runsautta. Erityisesti havumetsävyöhykkeelle ominaisten lajien yksilömäärää lisää yhteys lajien itäiseen ydinesiintymisalueeseen. Monet nuoria metsiä suosivat lajit ovat hyötyneet metsätaloudesta, osa myös metsästäjien riistanhoitotoimista kuten talviruokinnasta.

Maamme länsi- ja lounaisosan verraten suurta riistanrikkautta luonnehtii ennen muuta hirvieläinten rikkaus, itäosassa keskeisessä osassa on suurpetojen rikkaus. Etelä- ja keskiosassa riistanrikkauden kokonaistaso on pääsääntöisesti hieman itäistä ja läntistä pienempi. Leimallista sille on eri lajiryhmiin tasaisesti jakaantunut rikkaus. Pohjoiseen mentäessä riistanrikkaus laskee ja pienriistan (erityisesti pienpetojen) merkitys riistanrikkauden määrittäjänä voimistuu.

Riistarikkauden kehitys

Riistarikkauden yleinen taso on ollut viimeisen 15 vuoden aikana pääsääntöisesti nousujohteinen koko maassa. Nousua ovat vauhdittaneet ennen kaikkea pienten hirvieläinten ja suurpetojen kantojen kasvu. Riistarikkauden kasvua on puolestaan jarruttanut viimeisen vuosikymmenen aikana mm. metsäjäniskantojen pienentyminen.