ME15 Uhanalaiset luontotyypit

>> Indikaattorin taustatiedot

Luontotyyppien tila

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi julkaistiin vuonna 2008. Arvioinnin mukaan monet metsien luontotyypeistä ovat uhanalaisia. Etelä-Suomen metsissä on suhteellisesti enemmän uhanalaisia luontotyyppejä kuin Pohjois-Suomessa.

Luontoyyppien uhanalaisuusarvionnin kriteerit perustuvat pääasiassa luonnonmetsien rakennepiirteisiin. Koska suurin osa Suomen metsistä on osittain luonnontilaisia talousmetsiä, ovat arvioinnin tulokset aiheuttaneet keskustelua. Seuraavassa esitellään metsien luontoyyppien uhanalaisuutta yleisellä tasolla.

Metsämaisema on muuttunut Suomessa merkittävästi viimeisten sadan vuoden aikana. Laaja-alaisia muutoksia tapahtui jo ennen tätä, mutta nykyaikaisen metsätalouden kehittyessä 1900-luvulla muutokset ovat olleet jyrkempiä.

Soiden ojitus on lisännyt metsien pinta-alaa. Suomi on kuitenkin metsävaltainen maa, eikä metsien kokonaisalan vaihtelulla siksi ole yhtä merkittävää vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen kuin niiden rakenteen muutoksilla.

Metsät ovat yleisesti ottaen muuttuneet yksipuolisemmiksi elinympäristöiksi. Lisäksi eri metsäluontotyyppien suhteelliset osuudet ovat muuttuneet. Jotkut muutokset ovat selvästi historiallisia, ja esimerkiksi suuri osa lehdoista on viljelylle suotuisan maaperänsä vuoksi muutettu pelloiksi jo kauan sitten.

Nykyiset lehdot ovatkin pieniä ja hajanaisia jäänteitä alunperin laajemmista metsistä. Kaikki jalopuulehdot ovat suhteellisen harvinaisia, ja vaikka suuri osa niistä on suojeltu, vähenee niiden lajiston monimuotoisuus silti jatkuvasti. Tämä johtuu lehtolaikkujen pienestä koosta ja eristyneisyydestä.

Muutokset metsäluontotyyppien luonnollisessa rakenteessa tarkoittavat yleensä lahopuun määrän vähenemistä, puulajiston ja puuston ikärakenteen yksipuolistumista sekä kosteiden metsien ojitusta.