ME2 Tukkipuiden hakkuukertymä

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Tukkipuiden hakkuukertymät kasvoivat 1990-luvulla osittain kokonaishakkuukertymää nopeammin. Erityisen nopeaa oli kuusitukkien hakkuukertymän kasvu Etelä-Suomessa, yli 50 % vuosina 1990?1999. Mäntytukkien hakkuukertymä kasvoi Etelä-Suomessa 1990-luvulla noin 15 % ja koivutukkien laski lähes saman verran. Pohjois-Suomessa sekä mänty- että ja kuusitukkien hakkuukertymät kasvoivat 1990?1999 hieman yli neljänneksellä.

2000-luvulla tukkipuiden hakkuukertymät ovat laskeneet Etelä-Suomessa yhteensä lähes kymmenen prosenttia. Kuusitukkien hakkuukertymän pieneminen on ollut nopeampaa kuin mäntytukkien. Etelä-Suomen lehtipuutukkien hakkuukertymä on jatkanut laskuaan ja vähentynyt noin neljänneksellä 2000?2004. Pohjois-Suomessa sekä kuusi- että mäntytukkien hakkuukertymä on puolestaan kasvanut 2000-luvun alusta yli 10 %.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Tukkipuiden hakkuukertymän kehitys kertoo erityisesti varttuneisiin metsiin kohdistuvista paineista. Valtion metsien kahdeksannen inventoinnin (1986?1992) aikaan hemi-, etelä- ja keskiboreaalisilla vyöhykkeillä luonnontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä arvioitiin olevan jäljellä noin 970 000 hehtaaria, joista 64 % sijaitsi suojelualueiden ja -ohjelmakohteiden ulkopuolella. Merkittävältä osin metsäverotuksen muutoksesta johtuen kasvaneet Etelä-Suomen varttuneiden kuusikoiden hakkuut ovat todennäköisesti vähentäneet näiden metsien määrää viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, vaikka suoranaisia tutkimustuloksia ei tästä vielä olekaan.