ME20 Metsien ennallistaminen

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Ennallistamisen tavoitteena on nopeuttaa ihmistoiminnan muuttamien ekosysteemien palautumista kohti luonnontilaa. Metsissä tavallisimmat ennallistamistoimet ovat kasvuston poltto, pienaukotus sekä lahopuun lisäys. Ennalllistamistoimenpiteet ovat tavallisesti kertaluonteisia, mutta niillä pyritään käynnistämään luonnontilaisten metsien rakennepiirteitä luovia ja ylläpitäviä pitkäkestoisia kehityskulkuja.

Ensimmäiset ennallistamishankkeet aloitettiin Suomessa 1980-luvun lopulla, mutta vuosittain ennallistettu metsäala säilyi pienenä vuosituhannen vaihteeseen asti. Vuosina 2004?2007 poltto, pienaukotus ja lahopuun lisäys saavuttivat tähänastiset huippunsa, kun yli 2 000 hehtaaria metsää ennallistettiin vuosittain. Vuosina 2008 ja 2009 ennallistettiin noin 1 000 hehtaaria vuodessa, mikä on lähellä tuleville vuosille suunniteltua ennallistamisen tavoitetasoa.

Toistaiseksi ennallistaminen on rajoittunut pääosin valtion hallinnoimille suojelualueille. Myös yksityisiä suojelualueita ja talousmetsiä on ennallistettu, mutta vain joitakin prosentteja valtion suojelualueiden määrästä. Vuonna 2003 suojelualueilla arvioitiin olevan 38 600 hehtaaria ennallistamista tarvitsevaa metsää. Tästä tavoitteesta oli vuonna 2009 saavutettu reilu kolmannes eli noin 14 300 hehtaaria.

Suojelualueiden luonnonhoidolla pyritään säilyttämään erityisesti uhanalaisten lajien säilymiselle tärkeitä metsien erityispiirteitä. Luonnonhoidossa käytettäviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi havupuiden poisto ja lehtipuiden kasvun edistäminen lehdoissa ja valkoselkätikan koivuvaltaisilla pesimäalueilla.

Luonnonhoitotoimenpiteet kohdistuvat melko pienille alueille. Tällaisia toimenpiteitä vaativat elinympäristöt ovatkin yleensä pienialaisia ja harvinaisia. Metsähallituksen hallinnoimien suojelualueiden luonnonhoito on lisääntynyt 2000-luvulla ja kattaa tätä nykyä noin 200?300 hehtaaria vuodessa.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Vaikka metsien ennallistaminen ja luonnonhoito ovat yleistyneet huomattavasti kuluneen vuosikymmenen aikana, on näiden toimenpiteiden kattavuus edelleen hyvin pieni metsien rakenteellista monimuotoisuutta heikentävien toimien kattavuuteen verrattuna. Esimerkiksi lahopuuta vähentävän maanmuokkauksen (ME3) ja metsän rakennetta yksipuolistavan metsänviljelyn (ME4) vuotuiset hehtaarialat ovat satakertaisia ennallistamiseen verrattuna. Vaikka tavoitteena ei toki ole ennallistaa metsiä samassa suhteessa metsätalouden toimenpiteisiin nähden, auttaa vertailu hahmottamaan toimenpiteiden kokonaisvaikutuksia biodiversiteetin kannalta.

Polttoa lukuunottamatta tietämys eri ennallistamiskeinojen monimuotoisuusvaikutuksista on edelleen puutteellista. Tämä johtuu osittain ennallistumisen pitkästä aikamittakaavasta - pelkässä puun lahoamisprosessin alkamisessa kuluu vuosikymmen. Alustavat tutkimustulokset ovat kuitenkin etupäässä rohkaisevia. Esimerkiksi lahopuun tilavuuden on havaittu lisääntyneen merkittävästi ennallistetuilla alueilla.

Tutkimusten mukaan ennallistamisen lajistovaiktukset ovat olleet sitä parempia, mitä lähempänä ennallistettava alue sijaitsee lajistoltaan rikkaita luonnontilaisia metsiä. Tällöin taantunut eliöstö leviää ennallistetulle alueelle todennäköisemmin.

Metsiköiden poltto on tehokkaimpia ennalistamistoimenpiteitä. Sen vaikutukset mm. hyönteis- ja maan siemenpankkilajistoon näkyvät heti toimenpiteen jälkeen. Palonvaatijalajien lisäksi polton on havaittu lisäävän lahopuulajiston määrää, erityisesti siitä ovat hyötyneet uhanalaiset kovakuoriaiset.

Metsien luonnonhoitotoimenpiteillä on osaltaan voitu vahvistaa uhanalaisten lajien kantoja. Esimerkkinä tästä voidaan mainita valkoselkätikka, jonka kanta on kääntynyt selvään kasvuun viimeisen vuosikymmenen aikana. Luonnnonhoitotoimenpiteillä on pidetty yllä lajin tarvitsemia koivuvaltaisia ja runsaslahopuisia elinympäristöjä.