Elinympäristöt › Metsät › ME5 Metsätiet | Luonnontila.fi

ME5 Metsätiet

Tämä on paineindikaattori (P = pressure = paine). DPSIR = drivers (taustavoimat), pressures (paineet), state (tila), impacts (vaikutukset), responses (toimenpiteet). Metsäteiden rakentamisella oli voimakas kielteinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen 1900-luvulla ennen vuotta 1990 (tausta). Vuoden 1990 jälkeen paine - uusien metsäteiden rakentaminen - on vähentynyt voimakkaasti (nuoli).
>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Metsäteitä on rakennettu yhteensä yli 130 000 kilometriä. Tämä vastaa noin kolmasosaa Suomen koko 450 000 kilometrin mittaisesta tieverkostosta. Vuonna 2011 uusia metsäteitä tehtiin 652 kilometriä, vähiten sitten 1950-luvun. Uusien metsäteiden rakentaminen oli kiivaimmillaan 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, jolloin yli 4 000 kilometriä metsäteitä valmistui vuosittain.

Metsätieverkon tiheys on jo monin paikoin saavuttanut taloudellisin perustein määritellyn tavoitetason. Kestävän metsätalouden rahoituslaki asettaa metsätiestön enimmäistiheydeksi 1,5 km/km2, jolloin keskimääräiseksi etäisyydeksi lähimmästä metsätiestä tulee Etelä-Suomessa 200?300 metriä ja Pohjois-Suomessa 400?600 metriä. Viiden keskisuomalaisen kunnan alueella 2000-luvun alussa toteutetussa tutkimuksessa keskimäärin 10% metsämaasta havaittiin sijaitsevan yli 200 metrin päässä lähimmästä tiestä ja 1% yli 400 metrin päässä.

Viime vuosina painopiste on siirtynyt teiden rakentamisesta vanhojen teiden perusparannuksiin, joiden määrä on kasvanut tasaisesti. Vuonna 2011 noin 3 800 kilometrillä metsäteitä suoritettiin perusparannustoimia.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Tiheä metsäautotieverkosto on osasyy metsien pirstoutumiskehitykselle eli aiemmin yhtenäisen metsäalueen jakaantumiselle pienemmiksi metsälaikuiksi. Metsätieverkostoa on pidetty jopa kaikkein merkittävimpänä metsämaisemaa pirstovana tekijänä. Siinä missä hakkuualueet palautuvat ajan mittaan uudelleen metsäpeitteisiksi, tiet ovat verrattain pysyviä metsäalueiden jakajia.

Metsätieden rakentamisen seurauksena joidenkin lajien liikkuminen vaikeutuu ja toisten helpottuu. Monille yhtenäistä metsäpeitettä vaativille lajeille metsätiet ovat vaikeasti ylitettäviä ja vaarallisia metsän halkaisevia aukkoja ja niiden reunat muuta metsää heikompilaatuisia elinympäristöjä. Avoimia reunoja suosiva lajisto voi puolestaan levitä metsään tiheän metsäautotieverkoston myötä. Niin tienvarsien tulokas- ja vieraslajit kuin jotkut petoeläimet ja taudinauheuttajatkin voivat levittäytyä tienvarsia pitkin alueille, jotka olivat aiemmin niiden tavoittamattomissa. Esimerkiksi supikoiran ja suden on arvioitu hyötyvän metsäteistä.

Metsätieverkoston ansiosta tehokasta metsätaloutta voidaan harjoittaa nykyisin kaikkialla Suomessa. Metsätalouden aiheuttamien vaikutusten leviäminen ja voimistuminen onkin yksi metsäteiden merkittävimmistä epäsuorista vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen. Hakkuiden on havaittu olleen yleisempiä juuri teiden varsilla. Tutkimuksien mukaan hakkuutodennäköisyys näyttäisi kasvaneen vähintään 200?300 metrin säteellä uudesta metsäautotiestä.

Tämä indikaattori päivitetään vuosittain kesä-heinäkuussa.

Keskustelua aiheesta

Aloita keskustelu »

Lisää kommentti


Jos et saa koodista selvää, klikkaa koodia ja saat uuden koodin.


Viestisi lähetetään sivuston ylläpitäjille tarkastettavaksi. Uudet kommentit pyritään julkaisemaan viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Sulje kommentit