Rakennetut ympäristöt

Rakennetut ympäristöt ovat vaihteleva ja määritelmältään tulkinnanvarainen elinympäristö. Suomessa niiden on arvioitu kattavan noin 1,4 miljoonaa hehtaaria, eli 3,5 % kaikista elinympäristöistä. Rakennettujen ympäristöjen lajien osuus tarkastellusta lajistosta on 11 %. Tämä on huomattavasti enemmän kuin niiden pinta-alaosuuden perusteella voisi odottaa. Rakennettujen ympäristöjen lajeista 44 % esiintyy puistoissa, pihamailla ja puutarhoissa. Ruderaattialueilla, tienvarsilla, ratapenkereillä ja sorakuopissa puolestaan tavataan 42 % lajeista. Loput 9 % lajeista esiintyvät erilaisissa rakennuksissa ja rakenteissa.

Puistot, pihamaat ja puutarhat ovat lajistoltaan monipuolisia ympäristöjä. Ne tarjoavat toissijaisen elinympäristön monille vaativille eliölajeille, esimerkiksi kovakuoriaisille ja sienille sekä perhosille ja pistiäisille. Ruderaatti- ja liikennealueet ovat tärkeitä elinympäristöjä erityisesti hyönteisille, kuten perhosille, kovakuoriaisille, pistiäisille ja kaksisiipisille. Näissä ympäristöissä viihtyvät myös monet putkilokasvit ja sienet. Rakennusten lajisto koostuu lähinnä kovakuoriaisista, perhosista, sienistä ja jäkälistä. Ojissa ja muissa kaivannoissa esiintyy puolestaan ennen kaikkea sammalia, mutta myös putkilokasveja ja kaksisiipisiä.

Kaupunkien ja taajamien lajimäärät ovat usein ympäröivää haja-asutusaluetta ja maaseutua korkeampia. Suuren lajimäärän arvellaan johtuvan muun muassa näiden alueiden elinympäristöjen monimuotoisuudesta, sekä ihmistoiminnan aiheuttamista runsaista ja toistuvista häiriöistä, jotka pitävät yllä sukkession varhaisia vaiheita. Lisäksi kaupunkiympäristöissä esiintyy tyypillisesti paljon tulokaslajeja.

Mitä ja missä

Rakennetuilla ympäristöillä tarkoitetaan ennen kaikkea asutuskeskuksia ja teollisuusalueita, sekä niiden välittömässä läheisyydessä olevia ympäristöjä. Lisäksi mukaan luetaan liikenteen tarpeisiin muokattuja alueita, kuten teiden, satamien ja lentokenttien ympäristöt. Rakennetut ympäristöt ovat riippuvaisia ihmisen maisemaa ja olosuhteita muuttavasta toiminnasta. Toisaalta kaupunkien alueella on myös paljon arvokasta alkuperäisluontoa, jonka säilymisen rakennetun alueen laajeneminen vaarantaa. Rakennettuissa ympäristöissä viihtyvä lajisto ei sekään ole täysin turvassa, sillä maankäytön tehostuminen, kulutus ja ravinnekuormituksen kasvu uhkaavat näitäkin lajeja.

Rakennettuja ympäristöjä löytyy lähes koko maastamme, mutta niiden osuus on kaikkein merkittävin Etelä-Suomessa. Uudellamaalla rakennettuja ympäristöjä on 14,2 % sellaisesta pinta-alasta, johon ei sisälly merialueita ja Varsinais-Suomessa 10,2 %. Inarin ja Enontekiön alueilla Lapissa vastaava osuus on 0,3 %.