RK2 Taajamien maankäyttö

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Vuosina 2012–2015 Suomen kaupungeista rakennettiin eniten pääkaupunkiseudulla, jossa rakentamiseen käytettiin noin 2 600 hehtaaria maata. Tampereella, Turussa ja Oulussa rakennettin kaikissa lähes saman verran, noin 850 hehtaarille. Muissa kaupungeissa rakentaminen oli vähäisempää.

Taajama-alueilla tapahtuva rakentaminen oli vuosina 2012–2015 pääosin jo rakennetuille alueille sijoittuvaa täydennysrakentamista. Kaupunkiseudusta riippuen noin neljännes tai kolmannes sijoittui metsä- ja luontoalueille ja 1–12 % maatalousalueille.

Yllä kuvatut maankäyttöluokkien muutokset kertovat karkean tason muutoksista taajama-alueiden sisällä. Mielenkiintoista olisi tietää myös tarkemmista laadullisista kehityksistä taajamissa – esimerkiksi siitä, kuinka suuri osa taajama-alueista koostuu vettä läpeisemättömistä pinnoista ja kuinka tuo osuus kehittyy? Mielenkiintoisia olisivat myös biodiversiteettin kannalta arvokkaat ruderaatit ja vanhat pientaloalueet. Näiden indikaattorit ovat kuitenkin yhä kehitteillä.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Se, että rakentaminen kaupungeissa on keskittynyt suurimmissa kaupungeissa viime vuosina jo rakennnetuiksi luokiteltavien alueiden täydennysrakentamiseen, on pääsoin positiivista luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Näin tapahtuessa alkuperäiset luonnonoympäristöt säilyvät enimmäkseen muuttumattomina. Toisaalta on huomattava, että osa täydennysrakennetuista alueista on voinut olla esimerkiksi ruderaatteja ja vanhjoja satamakenttiä, joilla on usein monipuolista ja arvokasta lajistoa. Näiden erottelemiseen ei tämän indikaattorin tarkkuus kuitenkaan riitä.

Vuosina 2012–2015 käytettiin kahdeksan suurimman kaupunkiseudun alueella yhteensä lähes 1 900 hehtaaria metsä- ja muita luonnonalueita rakentamiseen. Koko Suomen pinta-alaan nähden tämä on hyvin pieni luku, mutta vastaa kuitenkin Sipoonkorven kansallispuiston pinta-alaa.