RK3 Kulttuurimaiden linnut

  Tämä on tilaindikaattori (S = state = tila). DPSIR: drivers (taustavoimat), pressures (paineet), state (tila), impact (vaikutus), responses (toimenpiteet) Voimakas kasvava trendi 1900-luvulla ennen vuotta 1990 (kehys). Kohtalainen kasvava trendi vuoden 1990 jälkeen (nuoli).

Kehitys

Kulttuurimaiden lintuindikaattoriin on luettu mukaan 14 sellaista lajia, jotka ovat suuresti riippuvaisia ihmisestä. Joukossa on pellonreuna- ja puistolintuja, rakennuksissa pesiviä lintuja sekä talviruokinnasta kaikkein eniten hyötyneitä lintuja. Keskimäärin kulttuurimaiden linnut ovat runsastuneet kolmanneksella 1970-luvun lopusta 2000-luvulle tultaessa. Kantojen kasvu on ollut melko tasaista koko seurantajakson ajan. Viimeisimpien vuosien aikana kannat ovat hiukan laskeneet.

Kulttuurimaiden linnuista suurin osa on joko paikkalintuja tai lähimuuttajia. Yleensä ottaen nämä lajit ovat menestyneet hyvin. Ainoa selvä poikkeus tästä on varpunen, jonka kannat ovat taantuneet jyrkästi. Kaikkia syitä taantumaan ei tiedetä ? maatalousympäristössä varpusen väheneminen liittynee maatalouden rakennemuutokseen, mutta tämä ei selitä varpusen vähentymistä myös taajamissa. Varsinaisia kaukomuuttajia kulttuurimaiden lintujen joukossa on vain kaksi: tervapääsky ja räystäspääsky. Lisäksi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa talvehtivaa västäräkkiä voidaan pitää lähes kaukomuuttajana. Kaikkien näiden kolmen lajin kannat ovat taantuneet.

 

Kulttuurimaiden linnut

Tali- ja sinitiaista lukuun ottamatta kulttuurimaiden lintuja voitaisiin kutsua myös maatalousympäristön linnuiksi. Näillä lajeilla on kuitenkin varsinaisia maatalousympäristöihin erikoistuneita peltolintuja väljemmät elinympäristövaatimukset ja ne esiintyvät yleisinä peltomaisemien lisäksi myös taajamissa. Ryhmän runsaimmat lajit ovat räkättirastas (1,4 milj. paria), talitiainen (1,0 milj.), västäräkki (730 000), sinitiainen (500 000) ja viherpeippo (340 000).

Ryhmän lajeista uuttukyyhky, sepelkyyhky, räkättirastas ja varis ruokailevat viljelysmailla ja pesivät usein niiden reunametsissä sekä puistoissa. Lajeista sepelkyyhky on runsastunut ja uuttukyyhky vähentynyt selvästi. Sepelkyyhky on todennäköisesti hyötynyt kevätkylvöisen viljanviljelyn yleistymisestä. Samalla sepelkyyhky on levittäytynyt taajama- ja kaupunkiympäristöihin. Uuttukyyhkyn taantumaa on selitetty osittain rikkakasvien vähentymisestä johtuvalla heikommalla ravintotilanteella.

Rakennuksissa pesiviä lajeja ovat tervapääsky, räystäspääsky ja varpunen. Kaikkien niiden kannat ovat pienentyneet Kahden ensiksi mainitun taantumisen taustalla saattaa hyvinkin olla Saharan eteläpuoleisen Afrikan talvehtimisalueisiin liittyviä syitä. Tervapääskyn kohdalla on myös huomioitava, että laji pesii osittain kolonioissa, eikä tämän takia ole kaikkein helpoin laskettava linjalaskennoissa. Lisäksi linjoista vain pieni osa osuu kaupunkialueille, joissa koloniat ovat usein suuria.

Lintujen talviruokinta on lisääntynyt huomattavasti viimeisen runsaan 30 vuoden aikana. Tämän lisäksi Suomessa talvehtivien paikkalintujen talvikuolleisuus on mitä luultavimmin pienentynyt aikaisempaa lämpimämpien talvien myötä. Näiden muutosten myötä viherpeipon sekä tali- ja sinitiaisen kannat ovat kasvaneet selvästi, viherpeipon jopa yli 8 % vuosivauhtia.

Kulttuurimaiden indikaattorilinnut

Fasaani Phasianus colchicus
Uuttukyyhky Columba oenas
Sepelkyyhky Columba palumbus
Tervapääsky Apus apus
Räystäspääsky Delichon urbicum
Västäräkkki Motacilla alba
Räkättirastas Turdus pilaris
Sinitiainen Cyanistes caeruleus
Talitiainen Parus major
Harakka Pica pica
Naakka Corvus monedula
Varis Corvus corone
Viherpeippo Carduelis chloris
Varpunen Passer domesticus

Keskustelua aiheesta

Aloita keskustelu »

Lisää kommentti


Jos et saa koodista selvää, klikkaa koodia ja saat uuden koodin.


Viestisi lähetetään sivuston ylläpitäjille tarkastettavaksi. Uudet kommentit pyritään julkaisemaan viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Sulje kommentit