RK3 Kulttuurimaiden linnut

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Kulttuurimaiden lintuindikaattoriin on luettu mukaan 13 sellaista lajia, jotka hyötyvät merkittävästi ihmisen toiminnasta. Joukossa on pellonreuna- ja puistolintuja, rakennuksissa pesiviä lintuja sekä talviruokinnasta kaikkein eniten hyötyneitä lintuja. Kaikkia indikaattorin lajeja tavataan yleisesti kaupungeissa ja muissa taajamissa.

Keskimäärin kulttuurimaiden linnut runsastuivat kolmanneksella 1970-luvun lopusta vuoteen 2016 tultaessa. Kantojen kasvu oli pitkään tasaista, mutta mm. viherpeipon trikomonoosiepidemiasta sekä västäräkin ja räystäpääskyn muista syistä johtuvien taatumien vuoksi kultuurimaiden lintuindeksi on laskenut hienoisesti viime vuodet.

Kulttuurimaiden linnuista suurin osa on joko paikkalintuja tai lähimuuttajia. Yleensä ottaen nämä lajit ovat menestyneet hyvin. Ainoa selvä poikkeus tästä on varpunen, jonka kannat ovat taantuneet jyrkästi. Kaikkia syitä taantumaan ei tiedetä. Maatalousympäristössä varpusen väheneminen liittynee maatalouden rakennemuutokseen, mutta tämä ei selitä varpusen vähentymistä myös taajamissa.

Varsinaisia kaukomuuttajia kulttuurimaiden lintujen joukossa on vain yksi: räystäspääsky. Lisäksi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa talvehtivaa västäräkkiä voidaan pitää lähes kaukomuuttajana. Molempien kannat ovat taantuneet.

Kulttuurimaiden linnut

Tali- ja sinitiaista lukuun ottamatta kulttuurimaiden lintuja voitaisiin kutsua myös maatalousympäristön linnuiksi. Näillä lajeilla on kuitenkin varsinaisia maatalousympäristöihin erikoistuneita peltolintuja väljemmät elinympäristövaatimukset ja ne esiintyvät yleisinä peltomaisemien lisäksi myös taajamissa. Ryhmän runsaimmat lajit ovat räkättirastas (1,4 milj. paria), talitiainen (1,0), västäräkki (0,7), sinitiainen (0,5) ja viherpeippo (0,3).

Ryhmän lajeista uuttukyyhky, sepelkyyhky, räkättirastas ja varis ruokailevat viljelysmailla ja pesivät usein niiden reunametsissä sekä puistoissa. Lajeista sepelkyyhky on runsastunut ja uuttukyyhky vähentynyt selvästi. Sepelkyyhky on todennäköisesti hyötynyt kevätkylvöisen viljanviljelyn yleistymisestä. Samalla sepelkyyhky on levittäytynyt taajama- ja kaupunkiympäristöihin. Uuttukyyhkyn taantumaa on selitetty osittain rikkakasvien vähentymisestä johtuvalla heikommalla ravintotilanteella.

Rakennuksissa pesiviä lajeja ovat  räystäspääsky ja varpunen. Molempien kannat ovat pienentyneet. Räystäspääskyn taantumisen taustalla saattaa hyvinkin olla Saharan eteläpuoleisen Afrikan talvehtimisalueisiin liittyviä syitä. 

Lintujen talviruokinta on lisääntynyt huomattavasti viimeisen runsaan 30 vuoden aikana. Tämän lisäksi Suomessa talvehtivien paikkalintujen talvikuolleisuus on mitä luultavimmin pienentynyt aikaisempaa lämpimämpien talvien myötä. Näiden muutosten myötä viherpeipon sekä tali- ja sinitiaisen kannat ovat kasvaneet selvästi, viherpeipon jopa yli 8 % vuosivauhtia.