RK5 Kansalliset kaupunkipuistot

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Kansalliset kaupunkipuistot edustavat uutta näkökulmaa luonnonsuojelussa. Niiden perustaminen on ollut mahdollista alkaen vuodesta 2000, jolloin nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki astui voimaan. Kansalliset kaupunkipuistot eivät ole suojelualueita perinteisessä merkityksessä, vaan niiden tavoitteena on kaupunkisuunnitelun keinoin turvata viherympäristöjen eheä jatkumo luonnonalueilta kaupungin keskustan puistoihin. Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan liittää alueita, jotka on kaavassa osoitettu esimerkiksi puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi. Kaupunki tekee hakemuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta ja perustamispäätöksen vahvistaa ympäristöministeriö.

Tähän mennessä Suomessa on perustettu kahdeksan kansallista kaupunkipuistoa, joilla on katsottu olevan erityistä arvoa kaupungin historian, virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Enimmäinen kansallinen kaupunkipuisto perustettiin vuonna 2001 Hämeenlinnaan ja viimeisin vuonna 2015 Forssaan. Kaikki nykyiset kaupunkipuistot sijaitsevat keskikokoisissa kaupungeissa Etelä-Suomessa; edellisten lisäksi Hangossa, Heinolassa, Kotkassa, Porissa, Porvoossa ja Turussa.  Kaupunkipuistot kattavat yhteensä noin 18 200 hehtaarin laajuisen alueen, josta maapinta-alan osuus on noin 7 300 hehtaaria.

Ympäristöministeriön mukaan Suomeen voidaan perustaa noin kymmenen kansallisen kaupunkipuiston verkosto. Selvityshankkeita kaupunkipuistojen perustamisesta on käynnisttetty useissa kaupungeissa eri puolilla Suomea.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Kansalliseksi kaupunkipuistoksi perustettavan alueen tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä alueita. Puiston on oltava viheralueena riittävän laaja ja häiriötön sekä rakenteeltaan yhtenäinen. Lisäksi alueella on oltava lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja sen on jatkuttava yhtenäisenä ydinkeskustasta kaupungin ulkopuolisiin luontoalueisiin tai maaseutuun. Kansallisten kaupunkipuistojen voidaankin arvioida  edistävän ja turvaavan luonnon monimuotoisuutta paikallis- ja aluetasolla. Kaupunkien puistot, pientaloalueet ja asutuksen lähialueet ovat usein hyvin runsaslajia alueita.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset vahvistetut kaavat ovat oikeusvaikutuksiltaan vahvempia kuin kansallisen kaupunkipuiston perustamispäätös tai sille laadittava hoito- ja käyttösuunnitelma. Kaavojen laadinnassa ja muuttamisessa sekä muuta aluetta koskevassa suunnittelussa tulee kuitenkin huomioida kansallisen kaupunkipuiston tavoitteet. Lisäksi kaupunkipuiston alueella ovat voimassa esimerkiksi luonnonsuojelulain tai metsälain mukaiset säädökset.