Rannat

Rantaelinympäristöjen pinta-alan arvioiminen on vaikeaa. Syynä tähän ovat muun muassa niiden määrittelyn, rajaamisen ja mittaamisen ongelmallisuus sekä rantojen kartoituksen ja tutkimuksen puutteellisuus. Karkeasti arvioituna Suomessa voidaan katsoa olevan Itämeren rantojen elinympäristöjä 120 000 hehtaaria ja sisävesien rantaelinympäristöjä noin kuusinkertainen määrä merenrantoihin verrattuna. Tämän arvion perusteella kaikkien rantaelinympäristöjen yhteenlaskettu osuus vastaisi 1,9 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta ja 2,6 prosenttia maapinta-alasta.

Rantaelinympäristöjen on todettu olevan huomattavan runsaslajisia. Tarkastelluista lajeista 11 % on rantojen lajeja. Näistä 57 % esiintyy ensisijaisesti sisävesien rannoilla ja 34 % puolestaan Itämeren rannoilla. Vajaalle kymmenelle prosentille rantalajeista ensisijaista elinympäristöä ei ole voitu määrittää.

Sisävesien rantojen lajistosta suurin osa on keskittynyt niitty- ja luhtarannoille, mutta myös hiekkarannoilla on oma lajistonsa. Putkilokasvien osuus on rantalajistossa huomattava, mutta niiden lisäksi rannoilla esiintyy paljon erilaisia hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia, pistiäisiä ja kaksisiipisiä. Itämeren niitty- ja luhtarannat ovat myös tärkeä elinympäristö monille perhosille.

Mitä ja missä

Määrittelytavasta riippuen arviot ranta-alueiden määrästä voivat vaihdella eri yhteyksissä, sillä paljon riippuu siitä, mistä rannan päätetään alkavan ja mihin loppuvan. Tässä tarkastelussa rantaelinympäristöiksi on laskettu merenrantojen osalta avoimet ja puoliavoimet rantaympäristöt normaalivedenkorkeuden mukaisen rantaviivan ja säännöllisen tulvan ylärajan välisellä alueella. Sisävesien ranta-alueiden määrän arvio on tehty vertaamalla merialueiden ranta-alaa sisävesien ja merialueiden rantaviivojen suhteeseen. Oletuksena oli, että sisävesien ja meren rantojen korkokuvat vastaavat toisiaan.

Rantaelinympäristöjä on runsaasti paitsi Suomen- ja Pohjanlahden rannikoilla myös suurimmilla sisävesialueilla Järvi-Suomessa....