RN6 Rantojen direktiivilajit

>> Indikaattorin taustatiedot

Luontodirektiivin lajien suojelutaso

Rannoilla esiintyy 11 % kaikista tunnetuista lajeista ja 10 % kaikista EU:n luontodirektiivin lajeista. Rantojen direktiivilajit ovat kahta perhoslajia lukuun ottamatta kasveja. Pääosa lajeista esiintyy boreaalisella alueella. Kahden lajin, hohkasammalen ja isokultasiiven, suojelutaso arvioitiin suotuisaksi. Muiden boreaalisen alueen direktiivilajien suojelutaso on epäsuotuisa-riittämätön tai epäsuotuisa-huono. Näihin lukeutuvat muun muassa kaikki Perämeren pohjukassa esiintyvät Fennoskandialle omaleimaiset lajit: perämerenmaruna, pohjansorsimo, rönsysorsimo ja ruijanesikko.

Muista rantojen direktiivilajeista poiketen lapinkaura esiintyy alpiinisella alueella. Sen suojelutaso on suotuisa.

Rantalajien tila on heikentynyt yleisesti ainakin 1960-luvulta lähtien vesien rehevöitymisen ja rantojen umpeenkasvun takia. Nämä ovat yhä rantalajien suurimpia uhkia. Suurin osa rantojen direktiivilajeista onkin avointen niittymäisten tai lähes kasvittomien rantojen lajeja, kuten esimerkiksi lietetatar.

Ruovikoituminen on muuttanut rantojen olosuhteita erityisesti Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Selkämerellä. Pohjanlahden pohjoisosissa ruovikoituminen on ollut vähäisempää, mutta sen merkitys on kasvamassa myös näillä alueilla. Vain ulkosaariston rannat ja osa pohjoisten jokien rannoista ovat nykyisin suhteellisen luonnontilaisia.

Lintudirektiivin lajien kannankehitys