RN7 Rantojen uhanalaiset luontotyypit

>> Indikaattorin taustatiedot

Rantojen luontotyyppien tila

Vuonna 2008 valmistuneen Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvion mukaan yli 40 % rantaluontotyypeistä on uhanalaisia. Uhanalaisten rantaluontotyyppien pinta-ala on kuitenkin tätä huomattavasti pienempi, sillä yksittäiset rantaluontotyypit ovat yleensä pienialaisia. Rantaluontotyyppien pinta-alat perustuvat myös yleisesti ottaen melko karkeaan arvioon.

Rantaluontotyypit on jaettu sisävesien ja Itämeren luontotyyppeihin. Itämeren uhanalaisimpia rantaluontotyyppejä ovat merenrantaniityt, joista osa on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi, hiekkarannat ja dyynit, joihin lukeutuu vaarantuneita ja erittäin uhanalaisia luontotyyppejä, sekä toisaalta harvinaiset, erittäin uhanalaiset suomyrttiluhdat. Sisävesien rantaluontotyypeistä uhanalaisimpia ovat puolestaan osin äärimmäisen uhanalaiset ranta- ja tulvaniityt, sekä erittäin uhanalaiset sisämaan tulvametsät.

Uhat

Merenrannikon ja sisävesien rantojen luontotyypit ovat uhanalaistuneet eri syistä. Itämeren hiekkarannat ja dyynit ovat uhanalaistuneet pääasiassa kulumisen ja rakentamisen vuoksi. Hiekkarantoja ja muita avoimia rantoja uhkaa myös umpeenkasvu, johon puolestaan vaikuttavat muun muassa Itämeren rehevöityminen sekä rantalaidunnuksen väheneminen tai loppuminen. Metsäisillä rantaluontotyypeillä esimerkiksi metsänhoito, pellonraivaus, rakentaminen sekä kosteilla tyypeillä ojitus ovat heikentäneet luontotyyppien tilaa.

Sisävesien rantaluontotyyppien uhanalaistumisen keskeisimpiä syitä ovat vesirakentaminen ja vesien säännöstely. Erityisesti ranta- ja tulvaniityillä myös perinteisen laidunnuksen ja niiton loppumisen myötä tapahtuva rantojen umpeenkasvu on merkittävä uhka.