RN8 Rantojen direktiiviluontotyypit

>>Indikaattorin taustatiedot

Nykyinen suojelutaso

EU:n luontodirektiiviin sisältyy 17 rantaluontotyyppiä, joista 13 esiintyy ainoastaan Itämeren rannoilla. Kaikkia rantaluontotyyppejä tavataan boreaalisella alueella, ja tulvametsiä lisäksi alpiinisella alueella. Maankohoamisrannikon primaarisukkessiometsiä sekä kuivia kanerva- ja variksenmarjadyynejä voi esiintyä myös kauempana rantaviivasta, jolloin ne on sisällytetty rantaluontotyyppien arvioon.

Kivikkorannat, ulkosaariston luodot ja saaret sekä kasvipeitteiset merenrantakalliot ovat yleisiä ja laaja-alaisia rantaluontotyyppejä, joiden suojelutaso on arvioitu suotuisaksi. Niiden kohtaamat uhat ovat yleensä paikallisia. Suurin osa rantaluontotyypeistä kuuluu suojelutasoltaan luokkaan epäsuotuisa, ja kuusi lisäksi luokkaan epäsuotuisa-huono. Vaikka monia suojelutasoltaan heikentyneitä luontotyyppejä esiintyy laajalla alueella, ovat esiintymät usein pienialaisia ja alttiita eroosiolle. Suojelutason kokonaisarviota heikentävät usein eniten esiintymisalueen pienentynyt pinta-ala sekä luontotyypin rakenteeseen ja toimintaan liittyvät tekijät.

Hiekkarantojen ja hiekkadyynialueiden osalta rakennetta ja toimintaa ovat heikentäneet virkistyskäytön aiheuttama kuluminen. Lisäksi osa niistä on kadonnut rantarakentamisen seurauksena.  Rakentaminen ei kuitenkaan enää suoraan uhkaa hiekkarantoja ja -dyynejä, sillä ne on suojeltu lailla, mutta sen sijaan metsittyminen, ruovikoituminen ja vieraslajien, kuten kurtturuusun leviäminen muuttavat näitä rantaluontotyyppejä yhä.

Rantaniityt ja tulvaniityt ovat kärsineet rantaluontotyypeistä  eniten laidunnuksen merkittävästä vähenemisestä. Metsätaloudella on ollut voimakas vaikutus erityisesti maankohoamisrannikon primaarisukkessiometsiin sekä metsäisiin dyyneihin. Tulvametsien suojelutasoon on puolestaan vaikuttanut metsätalouden ohella myös vesirakentaminen ja harjusaariin maanotto sekä rakentaminen.

Rantojen luontotyypeistä lue myös RN7 Uhanalaiset luontotyypit.