SV1 Fosforikuormitus

Kehitys

Sisävesiin kohdistuva fosforikuormitus pistelähteistä, muun muassa teollisuudesta ja yhdyskunnista, on vähentynyt voimakkaasti viimeisen 20 vuoden aikana. Vuoden 2011 pistelähteiden fosforikuormitus, 470 tonnia, oli 67 % vähemmän kuin vuonna 1990. Pistekuormittajien osuus fosforikuormituksesta on ollut 2000-luvulla noin 13 %.

Teollisuuden fosforikuormitus kääntyi selvään laskuun 1980-luvun lopulla lähinnä metsäteollisuuden jätevesien puhdistusmenetelmien tehostumisen ansiosta. Teollisuuden fosforikuormituksen lasku on jatkunut myös viime vuosina.

Yhdyskuntajätevesien fosforikuormitus on vähentynyt voimakkaasti 1970-luvulta lähtien taajamien viemäröinnin ja puhdistamoiden rakentamisen myötä. Tänä päivänä Suomen taajamat on viemäröity ja jätevedenpuhdistamoiden keskimääräinen fosforin puhdistusteho on 95 %.

Muita pistekuormittajia ovat kalankasvatus, turkistarhaus ja turvetuotanto. Kalankasvatuksen fosforikuormitus on pienentynyt alle puoleen 1990-luvun alun tasosta. Samoin turvetuotannon fosforipäästöt ovat pienentyneet. Turkistarhauksen päästöt ovat pysyneet ennallaan.

Hajakuormituslähteistä peräisin oleva fosforikuormitus on sen sijaan vähentynyt 1990-luvun alusta vain noin 15 %. Vuonna 2011 hajakuormituslähteistä oli peräisin noin 3 300 tonnia fosforia. Maatalous on ylivoimaisesti suurin ravinnekuormituksen lähde: sen osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta fosforikuormituksesta on ollut 2000-luvulla noin 64 %. Maatalouden kuormitus on pysynyt suurena huolimatta viljelymenetelmien kehittymisestä ja lannoitusmäärien pienenemisestä.

Metsätalouden fosforikuormitus on vähentynyt 1990-luvun tasosta noin kolmanneksella. Sen osuus vesistöjen fosforikuormituksesta on ollut 2000-luvulla noin 7 %. Metsätaloustoimista fosforipäästöjä aiheuttavat ennen kaikkea kunnostusojitukset, maanmuokkaus sekä lannoitus.

Viemäriverkoston ulkopuolella haja-asutusalueella elää noin miljoona suomalaista. Haja- ja loma-asutuksen jätevedet ovat maatalouden ja teollisuuden jälkeen suurin fosforikuormituksen lähde. Vuodesta 1990 haja-asutuksen jätevesikuormitus on hieman pienentynyt. Haja-asutuksen jätevesisäädökset edellyttävät kiinteistökohtaista jätevesien käsittelyä vuoteen 2016 mennessä.

Vaikutus sisävesien monimuotoisuuteen

Fosfori on välttämätön ravinne perustuottajille eli leville ja muille kasveille. Suomen järvissä fosfori onkin yleensä kasvua rajoittava tekijä. Fosforipitoisuuden kasvaessa järvet rehevöityvät ja niiden vesikasvillisuus runsastuu. Tällöin järven elinympäristöt monipuolistuvat ja lajimääräkin tavallisesti kasvaa.

Lajimäärän kasvu rehevöitymisen yhteydessä on paikallinen ilmiö. Jos suuri osa vesistöalueen järvistä rehevöityy, alueellinen lajimäärä todellisuudessa pienenee, kun karujen ja kirkasvetisten ympäristöjen lajit häviävät. Lisäksi ravinteisuuden kasvaessa liian suureksi lajimäärä vähenee myös paikallisesti. Esimerkiksi ahven ja kivien päällä kasvavat päällyslevät ovat lajeja, jotka hyötyvät lievästä ravinteisuuden kasvusta, mutta alkavat taantua rehevöitymisen edetessä.

Rehevöityminen aiheuttaa muutoksia lajistossa ja koko ekosysteemissä. Tällöin kalasto runsastuu, mutta muuttuu myös särkikalavaltaisemmaksi lohikalojen vähetessä. Eläinplanktonin pienikokoiset muodot alkavat yleistyä, sillä planktonia syövät kalat saalistavat lähinnä suuria yksilöitä. Pienet planktoneliöt ovat tehottomia laiduntajia, mikä puolestaan mahdollistaa rehevöitymisen näkyvimmän ilmiön, runsaiden leväkukintojen, syntymisen. Pintalevät ja kelluslehtiset kasvit varjostavat tehokkaasti pohjakasvillisuutta ja uposlehtisiä kasveja, jotka taantuvat rehevöityneissä vesissä. Lisäksi pohjaeläinyhteisöjen lajisto harvenee, kun pohjan happiolot huononevat.