SV12 Uhanalaiset lajit

>> Indikaattorin taustatiedot

Tilanne

Vuonna 2010 julkaistussa lajien uhanalaisuuden arvioinnissa sisävesissä elävien lajien osuus kaikista uhanalaisista lajeista oli 5,9 %. Tämä luku on kutakuinkin yhtä suuri kuin sisävesilajien osuus kaikista maamme hyvin tunnetuista lajeista. Sisävesien lajisto ei siis ole yli- tai aliedustettu uhanalaisten lajien joukossa. Yhteensä uhanalaisia sisävesilajeja on 132.

Lähes kolmasosa uhanalaisista sisävesilajeista esiintyy ensisijaisesti järvillä. Joissa ja puroissa elää kummassakin noin viidesosa lajeista. Erityisen tärkeä sisävesilajien elinympäristö ovat lähteiköt, joilla niiden hyvin suppeasta pinta-alasta huolimatta esiintyy 24 % kaikista uhanalaisista sisävesilajeista.

Järvien ja lampien uhanalaisista selkärankaisista puolet on lintuja ja selkärangattomista suurin osa kovakuoriaisia. Joissa puolestaan esiintyy paljon uhanalaisia kaloja ja korentoja. Vesien uhanalaiset sammalet ovat pääasiassa purojen ja lähteikköjen lajeja.

Kehitys

Sisävesilajiston uhanalaisuudessa vuosien 2000 ja 2010 välillä tapahtuneista aidoista luokkamuutoksista neljännes on ollut positiivisia ja kolme neljännestä negatiivisia.

Kaksi positiivisista luokkamuutoksista koskee lintuja. Kaulushaikara ja ruskosuohaukka on voitu poistaa kokonaan punaiselta listalta lajien  kantojen kasvamisen vuoksi. Myös kahden kalan uhanalaisluokitus on lieventynyt lajien runsastumisen seurauksena. Jokikutuisten toutaimen ja Itämeren lohikannan on havaittu elpyneen.

Negatiivisia muutoksia on eniten linnuilla, joista seitsemän uhanalaisuusluokitusta on kiristetty. Näistä kuusi on metsästettäviä sorsalintuja. Taantuneita uhanalaisten sisävesilajien joukossa on lisäksi muun muassa viisi sammalta ja neljä kovakuoriaista.

Uhanalaistumisen syitä

Sisävesien lajien uhanalaistumista aiheuttaa eniten vesirakentaminen. Se on ensisijainnen syy 53 lajin (36 %) uhanalaisuudelle. Vesirakentamiseen lasketaan vesiympäristön suoran kaivamisen ja patoamisen lisäksi myös valuma-alueilla tapahtuvat voimakkaat veden laatuun ja käyttäytymiseen vaikuttavat maankäytölliset muutokset. Vesirakentamisen mittakaava vaihtelee suurten jokien patoamisesta ja tekoaltaiden rakentamisesta pieniin lähteikköjen vedenottamoihin.

Veden kemialliset muutokset eli lähinnä rehevöityminen ja haitalliset aineet ovat uhanalaisuuuden ensisijaisena tekijänä melko harvoin (15 % lajeista). Jopa satunneistekijät ovat näitä yleisempi ensisijainen syy. Kemiallisten haittavaiktusten merkitys kuitenkin kasvaa, kun tarkastellaan lajien uhanalaisuuden toissijaisia syitä. Yhtenä syynä kemialliset haittavaiktukset ovat 67 sisävesilajille.

Maatalouden, metsien ja soiden ojituksen sekä muiden metsätaloustoimien ja turpeenoton vaikutukset heijastuvat vesistöihin välillisesti virtaamien muutoksina sekä ravinteiden ja orgaanisen kiintoaineksen kuormituksena.