SV16 Säännöstelyn kehittäminen
 |
 |
>> Indikaattorin taustatiedot
|
Kehitys |
|
|
Vedenpinnan jonkinasteinen säätely kattaa noin 1,3 miljoonaa hehtaaria eli 38 prosenttia Suomen järvien pinta-alasta (indikaattori SV5). Tästä säännösteltyjen järvien kokonaispinta-alasta 79 prosenttia on jossain vaiheessa ollut kehittämishankkeiden piirissä. Vuonna 2018 jo valmistuneet hankkeet kattoivat 73 prosenttia pinta-alasta ja parhaillaan käynnissä olevat hankkeet 6 prosenttia. Kehittämishankkeiden kattama pinta-ala on kasvanut säännöllisesti 90-luvulta lähtien, jolloin kehittämistä alettiin tehdä laajemmin. Tarkastelujakson alussa kehittämishankkeet keskittyivät suurimpiin vesistöihin, jolloin myös niiden kattama pinta-ala kasvoi nopeasti. Viime vuosina kehittämishankkeiden piirin tulleet uudet järvet ovat olleet suhteessa pienempiä, ja vaikka uusia hankkeita on edelleen käynnissä useita, niiden kattama pinta-ala on kasvanut maltillisemmin.Säännöstelyn kehittämisen tavoitteena on usein ollut tulvasuojelun parantaminen, mutta nykyisin (2000-luvulla) suurimmassa osassa hankkeita suunnitellaan ja toteutetaan myös luonnon monimuotoisuutta tukevia toimia. Useimmiten toimien kohteena ovat olleet rantakasvillisuus ja kalat. |
|
Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen |
|
| Suurin osa säännöstelyhankkeista on tähdännyt ensisijaisesti energiantuotannon ja tulvasuojeluun edellytysten parantamiseen. Etenkin vanhemmissa hankkeissa säännöstelyn vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja alueiden virkistyskäyttöön ovat voineet jäädä vähemmälle huomiolle. Säännöstelyn negatiivisten vaikutusten pienentämiseksi on kuitenkin tehty paljon tutkimus‐ ja kehitystyötä. Käytännössä tämä on näkynyt säännöstellyn kehittämiseen liittyvien projektien muodossa, jotka ovat yleensä kohdistuneet yhteen tai muutamaan järveen kerrallaan. Tällaiset kehittämishankkeet on toteutettu usein luvanhaltijan, paikallisten asukkaiden ja viranomaisten yhteistyönä. Niiden pohjalta säännöstelyyn on esitetty konkreettisia muutoksia, jotka tähtäävät muun muassa energiantuotannon, tulvasuojelun, luonnon monimuotoisuuden tai virkistyskäytön mahdollisuuksien parantamiseen Erilaisten, toisinaan myös keskenään ristiriitaisten, vaikutusten yhtäaikainen huomioiminen voi olla haastavaa. Parhaassa tapauksessa löydetään kuitenkin ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia ja kohtelevat eri tarpeita tasapuolisesti. Virkistyskäytön parantamiseen tähtäävä säännöstelyn kehittäminen on usein hyväksi myös luonnon monimuotoisuudelle. Suosituksena voi olla esimerkiksi vedenpinnan vaihteluvälin pienentäminen kesällä tai talven aikaisen pinnan aleneman rajoittaminen. Vedenpinnan voimakas lasku talven aikana altistaa rantavyöhykkeen jäätymiselle, mistä on haittaa sen kasveille ja muulle eliöstölle. Myös matalikkoihin kutevat kalat, kuten hauki ja siika, voivat kärsiä talven aikana voimakkaasti laskevasta veden pinnasta. Säännöstellyille järville tyypillinen veden pinna nousu kesällä saattaa puolestaan lisätä rantojen eroosiota, aiheuttaa muutoksia rantakasvillisuudessa ja haittaa vesilintujen pesintää. Säännöstelyn vaikutuksia voidaan lieventää myös erilaisilla kunnostustoimenpiteillä. Esimerkiksi kalanistutuksia voidaan lisätä tai kevättulvan pienenemisen seurauksena nopeammin umpeen kasvavilta suojaisia lahdilta voidaan niittää vesikasvillisuutta. |
|
- Päivitetty (30.01.2019)
Keskustelua aiheesta
Aloita keskustelu »
Lisää kommentti
Sulje kommentit