SV3 Haitalliset aineet

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Raskasmetallien kuormitus teollisuudesta sisävesiin on vähentynyt merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Kehitystä edellyttivät huomattavat parannukset niin jätevesien puhdistuksessa kuin teollisuuden menetelmissäkin.

Kadmium, elohopea ja lyijy ovat luontoon joutuessaan haitallisimpia metalleja. Niiden kuormitusmäärien kehitys on seurannut yleistä suuntausta: kaikkien kuormitus vähentyi huomattavasti 1980 ja 1990 lukujen vaihteessa. Pääosa kadmiumin, elohopean ja lyijyn kuormituksesta on peräisin kemian- ja metalliteollisuudesta. Viime vuosina niiden kuormitus näyttäisi jälleen hieman lisääntyneen, mutta kasvu on pääosin seurausta uusien teollisuuslaitosten kirjaamisesta mukaan tilastoon.

Raskasmetallien mitatut pitoisuudet sisävesissä ovat pysyneet kutakuinkin samalla tasolla viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kadmiumin pitoisuus on kuitenkin ollut noususuuntainen 2000-luvun alkupuoliskolla, jonka jälkeen se on kääntynyt laskuun. Kadmiumilla ja esimerkiksi sinkillä sekä nikkelillä on taipumus huuhtoutua jokiin niin sanotuilta happamilta sulfaattimailta. Nämä pääosin länsirannikolla esiintyvät sulfaattimaat ovat luonnon muovaamia, mutta raskasmetallien huuhtoutuminen lisääntyy merkittävästi vasta kun maaperän vesitaso laskee esimerkiksi ojituksen seurauksena, ja maaperä hapettuu. Sisävesiin kulkeutuu raskasmetalleja lisäksi suoraan ilmakehästä laskeumana.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Raskasmetalleja esiintyy luonnollisesti peruskalliossa, maaperässä ja eliöissä useissa eri muodoissa. Vesiin niitä vapautuu sekä luonnollisten prosessien että ihmistoiminnan seurauksena. Monet raskasmetallit ovat välttämättäömiä hivenaineita kasveille ja eläimille, mutta suurina pitoisuuksina ne ovat myrkyllisiä. Raskasmetallit aiheuttavat tyypillisesti epämuodostumia pohjaeläimille ja kaloille. Korkeat pitoisuudet voivat olla jopa tappavia.

Raskasmetalleilla on taipumus kertyä eliöihin. Niiden pitoisuus myös kasvaa kohti ravintoketjun korkeampia tasoja, ja siksi ne vaikuttavat eniten huippupetoihin. Esimerkiksi hylkeet ovat kärsineet kalojen korkeista raskasmetallipitoisuuksista. Niiden lisääntymismenestys aleni huomattavasti 1960- ja 1970-luvuilla, kun saaliskalojen pitoisuudet olivat suurimmillaan. Raskasmetallien vuoksi myös ihmisille on suositeltu joidenkin kalojen syönnin rajoittamista.