SV8 Sisävesien ekologinen tila

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Pintavesien ekologinen tila on arvioitu vuosina 2008 ja 2013. Vuonna 2013 järvipinta-alasta 85 % määriteltiin erinomaiseksi tai hyväksi. Näissä järvissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vedenlaadussa tai rehevöitymisen aiheuttamassa planktonlevien tuotannossa. 13 % järvialasta arvioitiin tyydyttäväksi ja 1 % välttäväksi tai huonoksi. Tyydyttävässä tai huonossa kunnossa olevat järvet sijaitsevat pääasiassa Länsi- ja Etelä-Suomessa, jossa on intensiivistä maataloutta. Järvet ovat usein alaltaan pieniä tai keskisuuria. Suurempien ja Pohjois-Suomessa sijaitsevien järvien tila oli keskimäärin parempi.

Jokipituudesta 64 % arvioitiin tilaltaan erinomaisiksi tai hyviksi. Nämä joet sijaitsevat pääasiassa Pohjois-Suomessa. Niissä esiintyy vaativaa kala- ja pohjaeliöstöä ja vaeltavat kalakannat kykenevät lisääntymään niissä luontaisesti. Tyydyttäväksi jokipituudesta arvioitiin 23 %, välttäväksi 9 % ja huonoksi 2 %. Nämä joet sijaitsevat lähinnä Länsi- ja Etelä-Suomessa, jossa maatalouden ja ojituksen aiheuttama rehevöityminen sekä happamuuden ja metallipitoisuuden nousu heikentävät jokivesien laatua. Heikompilaatuisia jokia useimmiten myös säännöstellään vesivoiman ja tulvasuojelun vuoksi.

Pintavesien ekologisen tilan muutoksia arvioitiin luokittelukierroksien välillä 2008?2013. Sekä jokipituudesta että järvialasta vajaa 2 % parani yhden luokan ja 0,1 % kaksi luokkaa. Järvien tila puolestaan huononi selvästi jokia enemmän. Yli 3 % järvialasta heikkeni laadultaan yhden luokan, kun jokipituudesta heikkeni alle 1 %. Järvialasta 0,2 % heikkeni kaksi luokkaa, jokien tila ei heikentynyt kahdella luokalla lainkaan.

 Pintavesien ekologinen tila

Pintavesien ekologista tilaa arvioidessa otetaan huomioon piilevien, pohjaeläimien ja kalojen esiintyminen, fysikaalis-kemialliset tekijät (esimerkiksi vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuus) sekä hydro-morfologiset tekijät (esimerkiksi vesistönmuokkaus ja vaellusesteet). Järvien kohdalla huomioidaan lisäksi kasviplanktonin ja vesikasvien esiintyminen. Ekologista tilaa arvioidessa verrataan nykyistä tilaa olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei ole aiheuttanut muutosta vesistössä.

Kunkin arvioitavan joen ja järven tyyppi on määritelty niiden luontaisten ominaisuuksien mukaan. Näin tehdään, jotta vesistön nykyistä tilaa voidaan luotettavasti verrata niiden todelliseen luontaiseen tilaan, joka vaihtelee muun muassa valuma-alueen maaperän ja vesistön koon mukaan. Järvityyppejä on määritelty kolmetoista ja jokityyppejä yksitoista.

Valtaosa Suomen järvialasta ja jokipituudesta on luokiteltu erinomaiseksi tai hyväksi. Jokien kohdalla haittaa aiheuttavat erityisesti ravinnekuormitus, säännöstely sekä jokiuoman muokkaaminen esimerkiksi perkaamalla tai pengertämällä. Nämä heikentävät pohjan ja veden laatua, mikä vaikuttaa epäedullisesti moniin pohjaeläin- ja kalalajeihin.

Suuret järvet ovat pääasiassa luokiteltu erinomaisiksi ja hyviksi. Jotkut suuret järvet on luokiteltu tyydyttäviksi pitkäaikaisen yhdyskunta- ja teollisuusjätekuormituksen vuoksi tai siksi, että ne sijaitsevat maatalousvaltaisilla alueilla. Suurin osa heikoimmin luokitelluista järvistä sijaitsee alueilla, joissa on intensiivistä maataloutta. Yli puolet vesiä rehevöittävästä typpi- ja fosforikuormituksesta on peräisin maataloudesta. Muita suuria lähteitä ovat yhdyskuntien jätevedet ja haja-asutus sekä suo-ojituksen aiheuttama kuormitus.