SV9 Sisävesien pesimälinnut
 |
 |
 |
>> Indikaattorin taustatiedot |
Kehitys |
||||||||||||||||||||||||||
|
Sisävesien lintuindikaattori yleistää 16 lähinnä järvien ja lampien pesimälajin kantojen kehityksen koko maan aineiston perusteella. Lajeista indikaattorissa ovat mukana kuikka, uikut, sorsat ja nokikana. Sisävesien lintukannat kasvoivat aivan seurantajakson alussa, mutta ovat sen jälkeen taantuneet niin, että tällä hetkellä pudotusta on noin 20 % seurantajakson alkuun verrattuna. Kuvaajassa B on laskettu indeksit erikseen karujen ja rehevien sisävesien lajeille. Viidelle yleislajille – haapanalle, taville, sinisorsalle, tukkasotkalle ja telkälle – on laskettu kannankehitykset karuille ja reheville vesille erikseen laskentapaikkojen elinympäristötiedon perusteella. Näiden lisäksi karujen ja rehevien vesien indikaattorit sisältävät näille vesistöille tyypillisten lajien kannankehitykset. |
||||||||||||||||||||||||||
Sisävesien linnut |
||||||||||||||||||||||||||
| Useimmat indikaattorin lajit edustavat levinneisyydeltään lähes koko maata. Eteläisiä lajeja ovat härkälintu, silkkiuikku, mustakurkku-uikku, heinätavi, lapasorsa, punasotka ja nokikana. Jouhisorsan levinneisyys painottuu pohjoiseen. Vesilintujen kantojen 1980- ja 1990-lukujen nousuun ovat vaikuttaneet sinisorsan, haapanan, telkän, koskeloiden, nokikanan ja härkälinnun runsastuminen. Tämän jälkeen kannat ovat olleet pääosin laskusuuntaiset. Poikkeuksena on sinisorsa, jonka kanta on kasvanut yli 20 % koko jakson aikana. Myös kuikan ja härkälinnun kannat ovat kasvaneet. Erityisen huolestuttavilta sen sijaan näyttävät jouhisorsan, heinätavin, tukkasotkan, punasotkan, mustakurkku-uikun ja nokikanan kannankehitykset. Näiden kannat ovat taantuneet yli 60 % koko jakson aikana. Karujen ja rehevien vesien kannankehitysten eron tärkeimmät syyt lienevät rehevöitymisessä. Maa- ja metsätalouden pitkään jatkuneet ravinnepäästöt ovat aiheuttaneet vesistöjen liikarehevöitymistä. Liiallinen rehevöityminen johtaa vesilintujen suosimien rantaniittyjen ja luhtien umpeenkasvuun sekä vähentää vesilintujen ravinnon määrää. Rehevöityminen aiheuttaa lisäksi veden samenemista sekä särkikalakantojen kasvua. Nämä muutokset vähentävät vesilintujen tärkeimpien ravintokohteiden, uposkasvien ja pohjaeläinten, määrää. |
|
|||||||||||||||||||||||||
|
Tämä indikaattori päivitetään 1–2 vuoden välein.
|
- Päivitetty (01.04.2016)
Keskustelua aiheesta
Aloita keskustelu »
Lisää kommentti
Sulje kommentit