Suot
| Suot ovat Suomen toiseksi yleisin elinympäristötyyppi. Yhteensä soita on hieman alle yhdeksän miljoonaa hehtaaria, joka vastaa 20 % Suomen kokonaispinta-alasta ja 28 % maa-alasta. Soita ensisijaisena elinympäristönään käyttävän lajiston osuus koko Suomen tunnetusta lajistosta on noin 4 %. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin mitä soiden pinta-alaosuuden perustella voisi odottaa. Suot ovatkin konaisuudessaan varsin niukkalajisia. Toisaalta puustoisilla soilla - etenkin korvissa - esiintyy paljon lajeja, joiden ensisijainen elinympäristö on metsät. Monet metsälajit käyttävät myös avosoita osana elinpiiriään. Suomella on erityisvastuu suolajien- ja elinympäristöjen suojelemisesta, sillä Suomi on suhteellisesti maailman soisin maa. Suomen soista 19 % on avosoita, 55 % rämeitä ja 26 % korpia. Avosoiden osuus suoalasta on maan eteläosassa vain noin neljäsosa siitä, mitä se on Pohjois-Suomessa. Ravinteikkaita lettoja on koko maassa jäljellä enää vähän, vain alle kaksi prosenttia kokonaissuoalasta. Hyvin tunnetusta lajistosta 19 % on nevojen, 17 % lettojen, 26 % rämeiden ja 23 % korpien lajeja. Letot ovat niiden pieneen pinta-alan nähden selvästi lajirikkaimpia suoelinympäristöjä. Suolajeja on suhteellisesti eniten sammalissa ja putkilokasveissa. |
 |
Mitä ja missä |
|
|
Soilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia elinympäristöjä, joiden maata peittää turvekerros tai joilla suokasvillisuuden osuus pintakasvilisuudesta on vähintään 75 %. Tämän luokittelun mukaan esimerkiksi korvet ovat soita eivätkä metsiä, vaikka niillä voikin kasvaa järeää puustoa. Todellisuudessa metsien ja soiden välillä vallitsee täydellinen jatkumo ja rajanveto niiden välille on aina jossain määrin keinotekoista. Luonnon monimuotoisuuden kannalta suometsien käsitteleminen soiden yhteydessä on kuitenkin siinä mielessä perusteltua, että niiden tila on suuresti muuttunut laajamittaisten ojitusten myötä.
|
 |
|
|
|
- Päivitetty (24.09.2014)
Keskustelua aiheesta
Aloita keskustelu »
Lisää kommentti
Sulje kommentit