SU12 Soiden uhanalaiset luontotyypit

>> Indikaattorin taustatiedot

Suoluontotyyppien tila

Suoluontotyyppien vuonna 2008 julkaistussa uhanalaisarvioinissa arvioitiin yhteensä 61 suotyyppin tai suotyyppiryhmän uhanalaisuutta. Hieman yli puolet kaikista suoluontotyypeistä todettiin uhanalaisiksi. Eniten uhanalaisia luontotyyppejä oli korpien, lettojen ja nevakorpien ryhmissä.

Uhanalaistumiskehitys on ollut voimakkainta maamme eteläosissa, joissa maankäyttö on ollut Pohjois-Suomea tehostetumpaa. Rehevimpien suotyyppien ohella monet karut suotyypit, kuten aitokorvet, soiden reunaosien rämeet ja välipintaiset nevat ovat Etelä-Suomessa uhanalaistuneet. Keidas- ja rahkarämeitä lukuunottamatta kaikki Etelä-Suomen suotyypit onkin luokiteltu joko uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Paikallisia muutoksia on kuitenkin esiintynyt myös Pohjois-Suomen soilla, vaikka niiden tila on yleisesti parempi.

Luontotyyppiyhdistelmien uhanalaisuutta arvioitaessa puolet suoluontotyyppiyhdistelmistä todettiin uhanalaisiksi koko maassa. Näihin lukeutuivat maankohoamisrannikon soiden kehityssarjat, metsäkeitaat ja välipintaiset aapasuot keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä. Kaikki uhanalaiset soiden luontotyyppiyhdistelmät sijaitsivat Etelä-Suomessa.

Soiden käyttömuotojen vaikutukset

Soita on raivattu Suomessa viljelymaaksi jo vuosisatoja. Turvemaiden hyödyntäminen muuttui laaja-alaisemmaksi 1900-luvun puolivälistä alkaen, kun soita alettiin yhä enemmän ojittaa metsätalousmaaksi (ks. SU1 ja SU2). Turvetuotanto laajeni 1970-luvulla (ks. SU3). Muita uhkia suoluonnolle muodostavat puustoisten soiden hakkuu ja maanmuokkaus, vesirakentaminen, kuten tekoaltaat ja purojen perkaus, rakentaminen, tieverkostot sekä pohjavedenotto.

Soiden määrän väheneminen jatkuu osin yhä, mutta se on huomattavasti hidastunut 2000-luvulla, sillä luonnontilaisten soiden uudisojituksista on pääosin luovuttu. Jäljellä olevien soiden säilymiseksi keskeisintä on häiriintymätön vesitalous, jota voi uhata melko kaukainenkin maankäyttö. Esimerkiksi kunnostusojituksilla voi olla myös ojittamattomien soiden vesitaloutta heikentäviä vaikutuksia. Tästä syystä Etelä-Suomen soiden laatu heikkenee yhä.

Ilmastonmuutos voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa soiden luontotyyppeihin. Lämpötilan nousu uhkaa ensimmäisenä Pohjois-Lapin palsasoita ja routarämeitä, joiden säilyminen on yhteydessä routimisilmiöön.