SU3 Turvetuotanto

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Turvetuotantoon on Suomessa käytetty yhteensä noin 110 000 hehtaaria suota. Tämä vastaa noin 1,2 prosenttia nykyisestä kokonaissuoalasta. Tuotannossa ja valmisteluvaiheessa olevia alueita on yhteensä lähes 80 000 hehtaaria ja tuotannosta poistuneita loput eli noin 30 000 hehtaaria.

Tuotanto- ja valmisteluvaiheessa olevien soiden määrä kasvoi 1990-luvun aikana noin 20 %, mutta on tämän jälkeen pysytellyt suurin piirtein samalla tasolla. Turvetuotanto on keskittynyt voimakkaasti Pohjanmaan rannikkoalueelle. Lähes 50 % tuotantoaloista sijoittuu Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalle. Turvetuotannon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat voimakkaimmillaan suurimpien turvevoimaloiden hankinta-alueilla.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Turvetuotannon aloittaminen johtaa suon alkuperäisen eliöyhteisön täydelliseen tuhoutumiseen. Tuotantoalan valmisteluvaiheessa suo ojitetaan ja sen kasvillisuuskerros poistetaan. Turvesuo säilyy kasvittomana koko aktiivisen tuotantovaiheen ajan. Tuotannon loputtua kasvillisuus alkaa palautua, mutta palautumisprosessi on tavallisesti hidas, sillä turpeessa ei ole siemenpankkia. Lopulta tuotannosta vapautuneille soille kuitenkin kehittyy monimuotoisia eliöyhdyskuntia. Niiden lajiston koostumus on tavallisesti hyvin erilainen kuin tuotantoa ennen.

Turvetuotannon seurauksena luonnontilaisten suoyhdistymien ja suotyyppien määrät ovat vähentyneet. Suoyhdistymistä etenkin eteläiset viettokeitaat ja keskiboreaalisen vyöhykkeen aapasuot ovat kärsineet turpeennostosta. Turvetuotanto vaikuttaa myös tuotantoalan läheisyydessä oleviin alueisiin. Voimakkaiden ojitusten vaikutuksesta myös tuotantoalojen läheisyydessä oleva maaperä kuivuu ja sen kasvillisuus voi muuttua. Turvetuotannossa käytettävät raskaat koneet aiheuttavat melua alueilla, jotka usein ovat muuten hiljaisia.

Turvetuotannosta aiheutuvalla vesistökuormituksella on epäsuora vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Tuotantoalojen laajamittainen ojitus lisää niin kiintoaineen ja liukoisen orgaanisen aineen kuin typen ja fosforinkin pitoisuuksia tuotantoalojen alapuolisissa vesistöissä. Tästä seuraa liettymistä, rehevöitymistä ja muita vesistöjen ekologista tilaa heikentäviä muutoksia. Turvetuotantoalueet sijaitsevat usein sellaisten vesistöjen latva-alueilla, joilla on vähän järviä. Nämä vesistöt ovat erityisen alttiita rehevöitymiselle.

Turvetuotantoalojen alapuolisissa vesistöissä on havaittu pohjaeliöstön yksilömäärien kasvua ja lajiston monimuotoisuuden kaventumista. Pohjaeliöstön tuottavuuden yleisestä kasvusta huolimatta pohjaeliöstöä ravintonaan käyttävien lohikalojen kasvun on havaittu hidastuneen turvetuotannosta peräisin olevan kuormituksen muuttamissa virtavesissä. Purotaimenen mätimunien kuolleisuuden on myös havaittu kasvavan. Tämän taustalla on todennäköisesti kutusoraikkojen liettyminen.