SU6 Puustoisten soiden lahopuusto

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Uusimman valtakunnan metsien inventoinnin (VMI10) tulosten mukaan Suomen puustoisilla soilla eli rämeillä ja korvissa on keskimäärin noin 2,9 m3 lahopuuta hehtaarilla. Lahopuun määrä ei juuri vaihtele Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä, mutta suojeltujen ja suojelemattomien alueiden välillä on selvästi eroa.

Suojelemattomilla puustoisilla soilla on Etelä-Suomessa keskimäärin 2,5 m3 lahopuuta hehtaarilla ja Pohjois-Suomessa 2,6 m3. Alueelliset erot ovat siten huomattavasti pienempiä kuin metsien lahopuumäärissä (ks. ME6). Tämä johtuu siitä, että tuottoisat korvet ovat Etelä-Suomessa huomattavasti yleisempiä kuin Pohjois-Suomessa, jossa harvapuustoiset rämeet hallitsevat. Pohjois-Suomen suojelualueilla sijaitsevilla soilla on yhteensä 9 m3 lahopuuta hehtaarilla, mikä on selvästi enemmän kuin muilla soilla. Toisaalta Etelä-Suomessa suojelluilla soilla on vain 40% enemmän lahopuuta kuin suojelemattomilla.

Lahopuun tilavuutta arvioitiin ensimmäisen kerran vuonna 1996 alkaneessa VMI9:ssa, ja seurantaa jatkettiin VMI10:ssa vuodesta 2004 alkaen. Saatavilla oleva lyhyt aikasarja kattaa noin yhdeksän vuotta (1998?2006) Etelä-Suomessa ja kuusi vuotta (2001?2006) Pohjois-Suomessa. Tänä aikana lahopuun tilavuus on kasvanut suojelemattomilla soilla noin 10?15% koko maassa.

Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Puustoisista suoelinympäristöistä etenkin korvet ovat tärkeitä lahopuueliöstön esiintymisen kannalta. Luonnontilaisissa korvissa saattaa esiintyä lahopuuta jopa 100 m3/ha. Rämeiden lahopuumäärät ovat korpia huomattavasti alhaisemmat, mutta niilläkin lahopuuta voi olla 10-20 m3/ha.