SU8 Soiden päiväperhoset

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Suomessa esiintyy kahdeksan päiväperhoslajia, jotka elävät lähes yksinomaan soilla. Valtakunnallisen päiväperhosseurannan sadan neliökilometrin havaintoruuduilta niistä on tietoja annettu 1 051 ruudulta (noin 40 % kaikista ruuduista). Yhteensä suoperhosia on kirjattu noin 80 000 yksilöä, vajaa 3 000 perhosta kesässä.

Suolajeja kirjattiin 1990-luvulla yhteensä 577 ruudusta (vuosikeskiarvo 128 ruutua) ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä 505 ruudusta (vuosikeskiarvo 116). Laskua ajanjaksojen välillä oli lähes 10 %. Laskusuuntaus on jatkunut 2010-luvulla (vuosikeskiarvo 105) jotakuinkin samansuuruisena.

Soiden päiväperhosten esiintymisalue vaikuttaisi supistuneen erityisesti Etelä-Suomessa, jossa havaintoruutujen osuus on viime vuosina ollut enää kolmannes 1990-luvun alun määrästä. 2010-luvulla ruutumäärät eivät enää ole laskeneet. Sen sijaan Keski- ja Pohjois-Suomessa heikoimpia lukemia on kirjattu aivan viime vuosina. Suoperhosten aidon vähenemisen lisäksi laskevan suuntauksen taustalla saattavat olla osittain myös vapaaehtoiseen havainnointiin liittyvät tekijät.

Suoperhosten seurantaruutuja on melko tasaisesti maan eri osissa (Etelä-Suomi 365, Keski-Suomi 324, Pohjois-Suomi 362). Suoperhosten esiintymisalueen painopiste on pohjoisessa, mutta havaintoja sieltä kertyy muuta maata vähemmän. Yli 500 vuosittaisesta ruudusta 14 % sijoittuu Pohjois-Suomeen, 26 % Keski-Suomeen ja 60 % Etelä-Suomeen. Tämän takia Pohjois-Suomen suoperhosten esiintymisessä on enemmän vaihtelua kuin Etelä- ja Keski-Suomessa.

Suoperhosten runsaudessa ei ole havaittavissa selvää yhtäjaksoista laskua tai nousua millään alueella. Vuorovuotinen rämekylmänperhonen selittää osin Keski-Suomen kuvaajassa selvimmin näkyvän sahanteräkuvion. Lajeista suonokiperhonen on ainoa, jonka havaintoruutujen osuus ja yksilörunsaus ovat säilyneet melko vakaina vuodesta 1991. Muiden lajien enemmän tai vähemmän selvä lasku ilmentää soiden päiväperhosten ahdinkoa. 2010-luvulla soiden päiväperhosten yksilömäärä seurannassa on ollut keskimäärin 38 % pienempi kuin 1990-luvulla.

Soiden perhoset

Suomen 122 päiväperhoslajista soilla tavataan säännönmukaisesti noin kymmenesosa. Kahdeksan suospesialistin lisäksi yleisiä soiden perhosia ovat suokeltaperhonen, vihernopsasiipi (kangasperhonen), kangas-, keto- ja juolukkasinisiipi, pursuhopeatäplä ja kairanokiperhonen. Viimeksi mainitut menestyvät muissakin elinympäristöissä, esimerkiksi kangasmetsissä ja niiden reunamilla. Nämä lajit voivat jopa hyötyä soiden ojituksesta, sillä ojitusta seuraava puuston kasvun kiihtyminen lisää niille sopivien elinympäristöjen määrää.

Kahdeksan soiden indikaattoriperhosta voidaan levinneisyyden ja runsauden perusteella jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäisen muodostavat suuressa osassa maata esiintyvät melko runsaslukuiset lajit, joita on edelleen yleisesti myös Etelä- ja Keski-Suomessa. Nämä ovat rämehopeatäplä, suohopeatäplä, rämekylmänperhonen ja saraikkoniittyperhonen.

Toiseen ryhmään kuuluvat painotukseltaan pohjoiset suolajit. Runsaimpia ovat muurainhopeatäpläja rahkahopeatäplä, jotka puuttuvat tyystin Ahvenanmaalta ja eteläisiltä rannikkoseuduilta. Suonokiperhonen lentää maan eteläosissa pääsääntöisesti vain parittomina vuosina. Suokirjosiipi on lajeista selvästi vähälukuisin, vaikka havaintoja on tehty laajalti Etelä-Hämeestä Utsjoelle. Tämän ryhmän lajien on havaittu taantuvan herkimmin soiden ojituksen seurauksena.