Tunturit

Tunturit ovat Lapin pohjoisosille tyypillisiä elinympäristöjä. Suomen tunturialueen pinta-ala on hieman yli 1,5 miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa 3,6 prosenttia kaikkien elinympäristöjen kokonaispinta-alasta. Tunturit ovat ensisijainen elinympäristö kolmelle prosentille Suomen tunnetuista lajeista. Näistä 36 % esiintyy tunturikankailla, 21 % kosteikoissa, 19 % kallioilla ja louhikoissa sekä 8 % niityillä. Lopuille 16 prosentille tunturilajeista elinympäristöä ei ole määritelty tarkemmin.

Tuntureilla esiintyvistä lajeista runsaimpia ovat hyönteiset, sammalet ja jäkälät sekä putkilokasvit. Hyönteisistä perhoset ja kaksisiipiset ovat runsaslajisimmat ryhmät. Perhoset elävät ennenkaikkea tunturikankailla, kaksisiipiset puolestaan kosteikoissa. Putkilokasvit ovat jakautuneet melko tasaisesti kaikkiin elinympäristöihin, samoin sammalet, jotka kuitenkin puuttuvat tunturiniityiltä. Jäkälät kasvavat yksinomaan tunturikankailla ja kallioilla.

Mitä ja missä

Tunturielinympäristöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä avoimia ja puoliavoimia tunturivyöhykkeen alueita. Näitä ovat muun muassa tunturiniityt ja -kankaat, kosteikot sekä harvan kasvillisuuden alueet. Tunturielinympäristöt sijaitsevat pääasiassa metsärajan ylä- tai pohjoispuolella.

Suomen tunturielinympäristöihin luetaan lähes koko Tunturi-Lapin kasvillisuusvyöhyke sekä suurimmat erillistunturit. Varsinainen tunturialue sijoittuu pääasiassa kolmen pohjoisimman kunnan Utsjoen, Inarin ja Enontekiön alueille. Tunturielinympäristöiksi määriteltäviä alueita on lisäksi näiden eteläpuolisissa kunnissa ja yksittäin myös Peräpohjolassa ja Kainuussa.