EU:n luontodirektiiviin sisältyy seitsemän tunturiluontotyyppiä. Näistä viittä esiintyy sekä boreaalisella että alpiinisella alueella ja kahta vain alpiinisella alueella. Tunturiluontotyyppien suojelutaso on yleisesti ottaen suotuisa. Kaksi luontotyyppiä, tunturikankaat ja tunturikoivikot, on kuitenkin arvioitu molemmilla alueilla luokkaan epäsuotuisa-riittämätön ja yhä heikkenevä. Nämä kaksi luontotyyppiä ovat kasvillisuudeltaan vaihtelevia ja niiden kokonaisala kattaa valtaosan tunturielinympäristöstä.
Suojelutason osatekijöistä tunturikankaiden ja -koivikoiden epäsuotuisaan tilanteeseen vaikuttavat eniten näiden luontotyyppien rakenne ja toiminta. Viime vuosikymmeninä niihin on vaikuttanut eniten porolaidunnus. 1970-luvun lopulta lähtien suuret poromäärät ovat lisänneet tunturiluonnon kulumista merkittävästi (ks. TU1). Erityisesti jäkälät ovat kärsineet (ks. TU4), mutta haittaa on aiheutunut myös ruohoille ja heinille sekä varvuille. Voimakas porolaidunnus saattaa myös estää tunturikoivikoiden uudistumisen, sillä porot syövät tunturikoivujen tai taimia ja vesoja. Tunturiluontotyyppien tulevaisuuden ennustetta heikentää lisäksi ilmastonmuutoksen uhka.
Ilmastonmuutoksen tulevia vaikutuksia tunturiluontoon on yhä vaikea ennustaa. On kuitenkin todennäköistä, että männyn leviäminen pohjoisemmaksi pienentää tunturikoivun esiintymisalueita. Tunturikoivikoita uhkaavat myös ilmaston lämmetessä lisääntyvät tunturi- ja hallamittarituhot. Tunturikankaiden säilymisen uhkana on puolestaan metsittyminen ilmastonmuutoksen seurauksena.
|
|
Suojelutasoluokittelu |
 |
Suotuisa |
 |
Epäsuotuisa-riittämätön
|
 |
Epäsuotuisa-riittämätön mutta paraneva |
 |
Epäsuotuisa-riittämätön ja heikkenevä |
 |
Epäsuotuisa-huono |
 |
Epäsuotuisa-huono mutta paraneva |
 |
Epäsuotuisa-huono ja heikkenevä |
 |
Ei tiedossa |
|
Keskustelua aiheesta
Aloita keskustelu »
Lisää kommentti
Sulje kommentit