TU5 Tuntureiden pesimälinnut

>> Indikaattorin taustatiedot

Kehitys

Tunturilintujen kantojen kehityksen tulkintaan liittyy toistaiseksi jonkin verran epävarmuutta. Indikaattorissa mukana olevan kahdeksan tunturikoivikoiden, -paljakan ja -soiden lajin parimäärien keskimääräistä kehitystä kuvaava aikasarja on melko lyhyt. Lisäksi tunturilintukantojen vuotuinen vaihtelu on luontaisesti suurta.

Käytössä olevien seurantatietojen valossa tunturilinnuston kehitys näyttää kuitenkin huolestuttavalta. Vuosien 1996 ja 2015 välillä tunturilintujen kannat laskivat keskimäärin noin 25 %. Seurantajakson viimeiset usean lajin yhtäaikaiset hyvät vuodet ajoittuivat vuosituhannen vaihteeseen. Tämän jälkeen kantojen vaihtelun huiput ovat olleet selvästi aiempaa matalampia. Lajitasolla etenkin niittykirvisen, kivitaskun ja urpiaisen kannat ovat selvästi laskeneet.

Tunturilinnut

Tunturilintuihin on laskettu mukaan kaikki koordinaatin 760 pohjoispuolella tehdyistä laskennoista kertyneet havainnot riekosta, kapustarinnasta, niittykirvisestä, sinirinnasta, kivitaskusta,  järripeiposta, urpiaisesta ja lapinsirkusta. Lajeista ainoastaan lapinsirkun esiintyminen rajoittuu tunturielinympäristöihin.

Indikaattorin lajeista kapustarinta, niittykirvinen ja kivitasku ovat etupäässä avoimien tunturiniittyjen ja paljakoiden lajeja. Etelämpänä riekko, kapustarinta ja niittykirvinen esiintyvät yleisinä myös soilla (SU7) ja kivitasku etupäässä ihmisen muokkaamissa ympäristöissä pelloilla, hakkuuaukeilla ja taajamissa. Kapustarinnan pienessä tuntureilta kertyneessä aineistossa vuotuinen vaihtelu on ollut suurta. Toisin kuin selvästi vähentyneet niittykirvinen ja kivitasku, kapustarinta on pikemminkin runsastunut tunturialueella.

Sinirinnan ja lapinsirkun elinympäristöt ovat usein päällekkäisiä. Molemmat suosivat puoliavoimia puronvarsien pajuviitaluhtia ja muita kosteapohjaisia ympäristöjä. Sinirinta esiintyy kuitenkin myös lapinsirkkua etelämpänä ja sulkeutuneemmissa ympäristöissä.  Sinirinnan kanta laski jonkin verran 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta viime vuosina kanta on jälleen runsastunut.

Tunturikoivikoissa viihtyvien lajien, järripeipon ja urpiaisen, kannat näyttävät laskeneen seuranjakson aikana. Järripeipon kanta on kuitenkin alkanut nousta viime vuosina. Urpiaisen kanta taas on pysytellyt matalalla 2000-luvun puolenvälin jälkeen. Urpiaisen koivujen siemensatoa heijastelevat kannanvaihtelut ovat tosin yksiä suurimmista Suomen pesimälinnustossa.