Saatavuus ja hyötyjen jako

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (biodiversiteettisopimus, SopS 78/1994) alainen Nagoyan pöytäkirja (ABS, Access and Benefit Sharing, SopS 46/2016) on kansainvälinen sopimus, jonka tehtävä on edistää maailman geenivarojen saatavuutta sekä sitä, että niiden käytöstä saatavat hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti geenivarojen tarjoajien ja käyttäjien välillä. Pöytäkirjan pääperiaate on, että valtioilla on täysi oikeus geenivaroihinsa ja päätösvalta siitä, millä ehdoilla niitä tarjotaan tutkimus- ja kehityskäyttöön.

Mikäli geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tiedon tarjoajamaa niin vaatii, on käyttäjien haettava ennakkosuostumus (PIC, Prior Informed Consent; FPIC eli Free Prior Informed Consent perinteisen tiedon osalta) ja neuvoteltava keskinäisesti sovittavat ehdot (MAT, Mutually Agreed Terms) ennen geenivarojen hankkimista ja käyttöönottoa tutkimus ja/tai kehitystarkoitukseen. Tarkoituksena on edistää biologisen monimuotoisuuden suojelua ja luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Nagoyan pöytäkirja tuli voimaan vuonna 2014. Suomi on hyväksynyt pöytäkirjan 3.6.2016 ja on osapuoli 1.9.2016 alkaen, jolloin myös kansalliset lait, eli laki biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän Nagoyan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (393/2016) ja laki biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosta (geenivaralaki, 394/2016), tulivat voimaan. Myös Euroopan Unioni on pöytäkirjan osapuoli.