Suomen lainsäädäntö

Suomi on saattanut sekä Nagoyan pöytäkirjan että EU:n asetuksen voimaan uudella geenivaralailla. Lakiin liittyvä hallituksen esitys (126/2015) sisältää runsaasti taustatietoa sekä Nagoyan pöytäkirjasta, että EU- ja Suomen kansallisesta lainsäädännöstä.

Geenivaralaki antaa tarkemmat säännökset eräistä Nagoyan pöytäkirjan määräyksistä ja sillä myös pannaan täytäntöön eräät Nagoyan pöytäkirjaa koskevat EU:n geenivara-asetuksen säännökset. Laki ei sisällä sääntelyehdotusta kotimaisten geenivarojen saatavuuden osalta mutta edellyttää, että käyttäjät, jotka maahantuovat Nagoyan pöytäkirjan tarkoittamia geenivaroja, tekevät näistä geenivaroista ilmoituksen toimivaltaiselle viranomaiselle kuukauden kuluessa niiden maahantuonnista. Näin toimivaltaiset viranomaiset saavat tiedon kotimaisista käyttäjistä ja voivat valvoa geenivarojen hankinnan ja käytön laillisuutta.

Lain mukaan geenivaroihin liittyvälle saamelaisten perinteiselle tiedolle perustetaan tietokanta, johon saamelaiskäräjät voi tallentaa sellaista tarkemmin määriteltyä saamelaisten perinteistä tietoa, joka olisi käytettävissä tutkimus- ja kehittämiskäyttöön. Tietokannan tietoa haettaisiin toimivaltaisten viranomaisten kautta.

Geenivaralaki sisältää myös EU:n geenivara-asetuksen edellyttämät valvontaa koskevat kansalliset säännökset. Toimivaltaiset viranomaiset Suomessa ovat Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. Kansallisena tiedonvälityspisteenä toimii Suomen ympäristökeskus. Lisäksi geenivaralaki sisältää säännökset valvontatehtävistä, hallinnollisista pakkokeinoista ja seuraamuksista.