Nykyiset korvaavat elinympäristöt

60) Selvitetään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden olemassa olevien korvaavien elinympäristöjen (esim. teiden pientareet, rautatiealueet, voimajohtoaukeat ja joutomaat) ja yleistymässä olevien uuselinympäristöjen (esim. viherkatot) määrä ja merkitys luonnon monimuotoisuudelle sekä niiden hoidon mahdollisuuksia ja rahoituksen tarvetta alue- ja paikallistasolla.

   
Vastuutaho: Liikenne- ja viestintäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö

   
Aikataulu: 2013–2020

   

Tilanne vuonna 2018:  Vuonna 2017 valmistui esiselvitys maantie- ja rataverkon korvaavista elinympäristöistä ja tämän pohjalta vuonna 2018 varsinainen koko maan kattava selvitys. Selvitys kattoi päätieverkon ja valtion hallinnassa olevan rataverkon.

Päätieverkolta löytyi yhteensä 386 kappaletta läpäiseville maalajeille sijoittuvia maaleikkauksia, jotka soveltuvat paahdeympäristöiksi. Kohteiden yhteispituus on noin 66 kilometriä. Rautatieverkon varrelta löydettiin 9 240 potentiaalista korvaavaa paahdeympäristökohdetta, joiden kokonaispinta-ala on 1 171 hehtaaria. Molemmissa tapauksissa kohteet keskittyvät ensimmäiselle Salpausselälle sekä Heinolan ja Lahden väliselle alueelle.

Selvityksen mukaan nykyinen liikenneturvallisuuden ylläpitämiseksi tehtävä mekaaninen raivaus ylläpitää paahdeympäristöjä pääsääntöisesti hyvin, mutta pitkällä aikavälillä nykytoimet eivät täysin riitä estämään umpeenkasvua. Selvityksessä esitettyjä arvokkaimpien kohteiden hoito-ohjeita ei ole vielä laadittu.

 

Lisätietoa: Erävuori, L., Hyvärinen, M., Laitinen, K., Oksman, S. & Teerihalme, H. 2017. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat korvaavat elinympäristöt maantie- ja rataverkoilla. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 8/2017. 64 s. http://urn.fi/URN:978-952-317-358-3

Erävuori, L., Holmén, H., Hyvärinen, M., Mustajärvi, K. & Oksman, S. 2018. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat korvaavat elinympäristöt: Selvitys elinympäristöjen määrästä ja merkityksestä maantie- ja rataverkoilla. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 10/2018. 116 s. http://urn.fi/URN:978-952-317-515-0