Elinkeinotoiminnan vaikutukset

Tilanne vuonna 2018: Ympäristöviranomaisten ja kaivostoimijoiden kommunikaatiota ja tiedonvaihtoa on parannettu. Kaivoksille on otettu käyttöön vapaaehtoinen ympäristösertifionti. Vuonna 2015 toteutettiin ensimmäisen kerran ympäristöviranomaisten ja kaivosalan toimijoiden yhteinen "Kaivosten ympäristöpäivät", jossa keskusteltiin muuun muassa lainsäädännön vaatimuksista ja tekniikan kehityksestä.

Kestävän kaivostoiminnan verkosto on käynnistynyt 2014, ja sen puitteissa on kehitteillä kaivosten ympäristösertifiointijärjestelmä, jossa C-luokka tarkoittaa lainsäädännön vaatimusten täyttymistä, ja paras mahdollinen luokitus on AAA. Luokitus räätälöidään Suomen olosuhteisiin.

Kaivostoiminnan vesistövaikutuksiin ja vesien hallintaan on kiinnitetty erityistä huomiota Talvivaaran pato-onnettomuuden jälkeen. Laajassa Kaihali-hankkeessa laajennettiin vesistömallijärjestelmää arvioimaan myös kaivosvesien laimenemista ja luotiin toimintamalli pilaantuneiden järvien kunnostamiseksi.

Turvetuotannossa on 2010-luvulla omaehtoisesti tehostettu paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) -tasoista vesienkäsittelyä muun muassa perustamalla yli 100 uutta pintavalutuskenttää ja kosteikkoa. Lisäksi joillakin kohteilla on otettu käyttöön myös kemikalointi tai rakennettu kalkkipatoja happamien vesien neutraloimiseksi. Vanhojen tuotantoalueiden vesiensuojelua on vuodesta 2012 tehostettu siten, että kaikilla alueilla on nykyisin käytössä vähintään kosteikko tai pintavalutuskenttä. Uusilla tuotantoalueilla ympäristöluvassa vaaditaan vesienkäsittelyrakenteeksi yleensä ympärivuotinen pintavalutuskenttä.

Vesiensuojelurakenteiden tuotannonaikaista omavalvontaa on lisätty ja vesistökuormitusta on mitattu ympäri vuoden jatkuvatoimisesti. Laajimmillaan jatkuvatoimisia mitta-asemia oli yli 30, tällä hetkellä kymmenen.

Turvetuotannosta poistuvien alueiden seuraavaan maankäyttöön siirtymistä on nopeutettu. Yleisimmät seuraavan maankäytön muodot ovat metsitys, viljely ja kosteikot. Vuoteen 2018 mennessä entisille turvetuotantoalueille on perustettu kosteikkoja noin 1 500 hehtaarille, yli 60 kohteelle. Normaalin sukkession kautta kosteikot kehittyvät nopeasti monimuotoisiksi ja esimerkiksi linnustoltaan rikkaiksi alueiksi.

Vuodesta 2012 maan suurin turvetoimija Vapo Oy on myynyt tai vaihtanut turvetuotantoon varattuja alueita soidensuojeluun kaikkiaan yli 3 700 hehtaaria. Toiseksi suurimman Turveruukin turvetuotantoon varatuista soista liitettiin suojeluun noin 2 000 hehtaaria Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaprosessissa. Näistä alueista noin 250 ha on Turveruukin omistamia.