|
Suomen biodiversiteettiohjelmassa on viisi luonnonsuojelualueita koskevaa toimenpidettä (toimenpiteet 17–21). Vuoden 2018 lopussa niiden toteuttaminen oli enimmäkseen kesken – kahden toimenpiteen osalta oltiin asetetussa aikataulussa tai jopa valmiita, mutta kolmen toimenpiteen toteutusta olisi syytä tehostaa.
Suojelualueiden perustaminen valtion maille on edennyt niin, että lähes 70 prosenttia 700 000 hehtaarin kokonaistavoitteesta saataneen täyttymään vuoden 2019 alkuun mennessä. Kyseessä on jo aiemmin suojeluun varattujen tai hankittujen alueiden suojelun saattaminen loppuun (toimenpide 17; kirimisvaraa).
Suojelun vaikuttavuutta pyritään parantamaan muun muassa suojelualueverkoston toimivuutta muuttuvassa ilmastossa selvittävän tutkimushankkeen avulla. Lisäksi Natura-alueiden tilan arvioinnit on pitkälti toteutettu ja Natura-verkoston yleisarviointi tehty vuosina 2016–2017 (toimenpide 18; käynnissä suunnitellusti).
Natura-verkoston ekologista toimivuutta ja kytkeytyneisyyttä on parannettu valtion maiden osalta perustamalla tai osoittamalla 10 000 hehtaaria uusia metsäisiä ja 38 000 hehtaaria suovaltaisia suojelualueita. Lisäksi muun muassa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa suunnittelua velvoittavaksi tavoitteeksi on otettu luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja ekologisten yhteyksien säilyminen (toimenpide 19; käynnissä suunnittellusti).
Maakunta- ja yleiskaavojen suojelualuevarausten toteuttaminen on edennyt hitaasti. Tilanne selvitetään vuosien 2018 ja 2019 aikana (toimenpide 20; kirimisvaraa).
Sen sijaan suojelualueiden luokitus kansainvälisen luokituksen mukaan on saatu valmiiksi. Tiedot on toimitettu eurooppalaiseen CDDA-tieotkantaan ja sieltä WDPA-tietokantaan (toimenpide 21; valmis).
|